• Articles
• admin

Skotlannin kansallispuolueen vaalitulos yhdistettynä itsenäisyyttä kannattavaan enemmistöön parlamentissa ovat voimistaneet vaatimuksia kansanäänestyksestä. Itsenäisyyskeskustelun pohjavireessä ei ole niinkään kyse antipatiasta unionia kohtaan, vaan pikemminkin sen tehottomuudesta.

kuten ennustettiin, toukokuun kuudentena 2021 Skotlannin kansallispuolue (SNP) palasi neljännelle hallituskaudelleen saaden suurimman parlamenttipaikkaosuutensa vuosikymmeneen. Vaikka Skotlannin parlamentti ei ole saanut yleistä enemmistöä, se on edelleen oleellista, ja se saa nyt historiansa suurimman itsenäisyyttä kannattavan paikkaosuuden äänin 72-57. Britannian pääministeri Boris Johnson onkin kutsunut Skotlannin palaavan pääministerin Nicola Sturgeonin ja muut Britannian hajonneiden maiden johtajat kriisineuvotteluihin keskustelemaan unionin tilasta.

vaikka itsenäisyyskansanäänestys on todennäköisempi, se ei suinkaan ole välitön, sillä sekä Johnson että Sturgeon ovat yhteisesti samaa mieltä siitä, että sekä Skotlannin että Britannian hallitusten ensisijainen tavoite on ohjata maata sen pandemian jälkeisen talouden elpymisen läpi. Riippumatta siitä, milloin itsenäisyyskampanja voi toteutua, on kuitenkin yhä tärkeämpää ymmärtää, miksi halu itsenäiseen Skotlantiin on jälleen syntymässä.

historia

hieman yli sukupolvi sitten, 1950-luvulla ja 60-luvun alussa, unioni ei olisi voinut olla varmempi. Yhdistyneen kuningaskunnan perinteinen kaksipuoluekonservatiivi-Labour-järjestelmä kannatti unionin eheyden säilyttämistä parempana yhdessä ja taisteli yhteisten arvojen puolesta yhteisellä lähestymistavalla. Tänä aikana Skotlannin itsenäisyystahto oli lähes olematon, ja SNP oli enemmänkin epäolennainen ja omalaatuinen lahko, toisin kuin nykyinen valtavirran poliittinen puolue.

tänä aikana Skotlannin ja Englannin eri identiteettien merkitys kansallisessa tietoisuudessa oli pienentynyt, mikä johtui toisen maailmansodan brittiuhrien kollektiivisesta muistista. Samaan aikaan brittiläinen imperiumi, johon skotit niin perusteellisesti osallistuivat, alkoi hajota, mikä avasi säröjä unionin vahvuudesta käytävälle keskustelulle. Tästä huolimatta hyvinvointivaltio perustettiin pian sen jälkeen, ja keskeisten teollisuudenalojen kansallistaminen vahvisti entisestään ajatusta Britannian laajuisesta kollektiivisesta talousyrityksestä ja siitä tuli unionin Uusi ankkuri.

taloustiede ja kauppa

talouskehityksen mukaisesti Skotlannin liittyessä unioniin vuonna 1707 tärkein päätöstä säätelevä tekijä oli Skotlannin halu päästä Englannin kotimarkkinoiden lisäksi tuottoisaan siirtomaayritykseen. Vapaan pääsyn säilyttämisen merkitys Skotlannille kuitenkin väheni, kun Brittiläinen imperiumi romahti ja Yhdistynyt kuningaskunta liittyi Euroopan yhteismarkkinoihin vuonna 1973.

vuosikymmen myöhemmin 1980-luvun Skotlantilaistarina on ehkä ratkaisevin käännekohta Skotlannin itsenäisyyshalun ymmärtämisessä. Thatcherin johtaman konservatiivihallituksen uusliberalistisen agendan aikana Skotlanti menetti lähes kolmanneksen tuotantokapasiteetistaan, mikä johtui suurelta osin Britannian hallituksen myöntämien tukien perumisesta. Raskas teollisuus, joka oli tukenut Skotlannin taloutta yli sadan vuoden ajan, hävisi käytännössä muutamassa vuodessa. Seuraavina vuosina ei syntynyt jälkiteollista talousrakennetta, mikä jätti Skotlannin yhä riippuvaisemmaksi hyvinvointivaltiosta ja julkisista menoista välttämättömiin palveluihin, mikä myös todisti saman hallituksen rahoituksen jyrkän vähenemisen. Tässä piilee paljolti Skotlannin ja Englannin poliittisten kulttuurien eroavaisuuksien perusta.

poliittiset erimielisyydet

Thatcherin hallinnon jälkeen Skotlannista tuli pian konservatiivien vapaa vyöhyke. Jos kuitenkin raapaisemme aikalaiskeskustelun pinnan alle, näemme jälleen samanlaisen kuvion. Ilmeisin todellisuus, joka ajaa Skotlannin halua erota Yhdistyneestä kuningaskunnasta, ei ole niinkään suoranainen vihamielisyys englantia tai unionia kohtaan yleisemmin, vaan pikemminkin sen tunnustaminen, että unionin kansakunnat näyttävät valitsevan erilaisia poliittisia polkuja.

kun tarkastellaan Skotlannin Konservatiivivapaata dynamiikkaa, poliittisia eroja luonnehtii yleisesti käsite ”demokratiavaje.”Toisin sanoen, koska Skotlannin väkiluku on suhteellisen pieni Englantiin verrattuna, sen osuus paikoista Westminsterin parlamentissa ei todennäköisesti johda merkitykselliseen vaikutukseen Britannian poliittisiin päätöksiin. Irakin sodasta Brexitiin, rahoituskriisistä säästökuuriin, Skotlannin kanta kaikkiin näihin asioihin oli jyrkässä ristiriidassa Englannin kannan kanssa.

tämän tulkinnan vastaväite onkin se, että sen jälkeen kun Skotlannin parlamentti perustettiin vuonna 1999, Skotlannin kansalliskokoukselle myönnetyt valtuudet ovat epäilemättä kasvaneet sen perustamisen jälkeen. Skotlannin parlamentilla on vastuu terveydenhuollosta, koulutuksesta, asuntopolitiikasta, oikeudenmukaisuudesta ja yhteisöistä. Tästä huolimatta valtaosa sosiaaliturvajärjestelmästä sekä ulkopolitiikasta, puolustuksesta ja taloudesta on kuitenkin edelleen varattu Westminsterin parlamentille.

unioni on kiistatta alusta asti ollut tasapainottava toimi. Kun unionin siteet ovat jossain vaiheessa alkaneet löystyä, solmua on aina vahvistanut jokin muu politiikka tai hallituksen toiminta. Kolme vuosisataa kestänyt tuottava liitto on kuitenkin pitkälti unohtunut kolmen vuosikymmenen laiminlyönnin vuoksi. Skotlannin itsenäisyysliike on alkusysäys sellaisen poliittisen unionin lopettamiselle, jota monet skotit oikeutetusti pitävät sopimattomana, ja SNP: llä on enimmäkseen ase kädessään.

Conor McLaughlin on Edith Cowanin yliopiston (ECU) puolustus-ja tutkimusosaamisen tutkimuskoordinaattori.