World War 1 and Kaakkois-Aasia
monelle Harry Bendan johtamalle historioitsijalle toista maailmansotaa pidetään vedenjakajana Kaakkois-Aasian historiassa, joka muovaa alueen jokseenkin sellaiseksi kuin se on nykyään. Vertailun vuoksi 1.maailmansotaan on kiinnitetty hyvin vähän huomiota. Heather Streets-Salterilla on tähän selitys:
”Kaakkois-Aasiasta ja suuresta sodasta on kirjoitettu hyvin vähän…. Tätä ei ole vaikea ymmärtää: alueesta ei tullut suurta sotanäyttämöä, ja kaikista alueen siirtokunnista vain Ranskan Indokiina lähetti sotilaita ja työläisiä Eurooppaan. Itse asiassa suuri osa alueesta — mukaan lukien Hollannin Itä — Intia, Siam (vuoteen 1917) ja Filippiinit (vuoteen 1917) – pysyi virallisesti puolueettomana koko sodan ajan tai suurimman osan siitä.”
kuitenkin Streets-Salter kertoo, miten” suuri sota ” muokkasi Kaakkois-Aasiaa monin ja syvällisin tavoin. Saksan ja Osmanien johtamien keskusvaltojen agentit työskentelivät aktiivisesti ympärysvaltojen siirtomaavallan horjuttamiseksi Kaakkois-Aasiassa. Kiinan ja Ranskan Indokiinan rajalla (Vietnamissa) oli usein kapinoita, jotka rahoitettiin saksalaisella rahalla. Burmassa (nykyinen Myanmar) Saksan lupaukset yhdessä Osmanien vaatimuksen jihadista ja yhteistyöstä intialaisten vallankumouksellisten kanssa johtivat lähes sikäläisen intialaisen varuskunnan kapinaan (Intian sotilaallinen tuki oli elintärkeää Britannian siirtomaahallinnassa Burmassa sotaa edeltävänä aikana). Singaporessa puoli rykmenttiä Intian 5. kevyestä jalkaväestä tunkeutui läpi omalla kapinallaan aiheuttaen kaikenlaisia ongelmia. Saksan konsulit edistivät aktiivisesti vallankumousta Kaakkois-Aasian siirtomaissa ja tekivät yhteistyötä Intian ja Vietnamin vallankumouksellisten kanssa Siamissa (nykyinen Thaimaa), Hollannin Itä-Intiassa (nykyinen Indonesia) ja Kiinassa.
kun Yhdysvallat liittyi suureen sotaan (myöhässä) vuonna 1917, kuvernööri Francis Burton Harrisonin hallinto Filippiineillä takavarikoi saksalaisten omaisuutta siirtokunnassa ja tarkkaili tai jopa pidätti heidän kansalaisiaan ennalta ehkäisevänä toimenpiteenä. Filippiiniläiset ilmoittautuivat konfliktin aikana vapaaehtoisiksi palvelemaan Yhdysvaltain lipun alla Filippiinien kansalliskaartin kautta, mutta he eivät nähneet mitään toimia. Tomas Mateo Claudio palveli Yhdysvaltain lipun alla yksityishenkilönä ja kuoli tunnetusti taistelussa Ranskassa vuonna 1918.
kontrasti siinä, miten Filippiinit ja muut Kaakkois-Aasian siirtomaat/valtiot vastasivat kolonialismiin ja suursotaan, oli huomattava. Filippiiniläiset tarjoutuivat innokkaasti palvelemaan Yhdysvaltoja sodan aikana. He myös ahmivat amerikkalaisten myymät sotaobligaatiot. Filippiinien lainsäätäjä jopa varasi varoja hävittäjään ja sukellusveneeseen Yhdysvaltain sotaponnisteluja varten. Hävittäjä rakennettiin – se nimettiin ”USS Rizaliksi” – mutta se ei ehtinyt palvella sodassa. Sukellusvene ei koskaan toteutunut Yhdysvaltain silloisen laivastostrategian vuoksi. Sen sijaan muu Kaakkois-Aasia näki sodan aiheuttaman häiriötekijän mahdollisuutena edistää vallankumouksellista agendaansa eurooppalaisia siirtomaaisäntiään vastaan.
Filippiiniläiset käyttäytyivät eri tavalla ennen kaikkea siksi, että tällä kaudella kuvernööri Harrisonin ”Filippiiniläisyyspolitiikka” kiihtyi. Lukuun ottamatta kantaa kenraalikuvernööri ja varakuvernööri (samanaikaisesti Minister of public instruction) jotka nimitti Yhdysvaltain presidentti, Kaikki hallituksen jäsenet olivat filippiiniläisiä. Myös monet toimeenpanovirastot joutuivat ensimmäistä kertaa filippiiniläisten alaisuuteen. Harrison antoi myös senaatin puhemiehen Manuel Quezonin ja puhemiehen Sergio Osmeñan istua vastaperustetussa ”valtioneuvostossa” — Osmeñan brainchildissa — joka oli nykyisen Legislative Executive Development Advisory Councilin (Ledac) edeltäjä. Lopulta Yhdysvallat lupasi vuoden 1916 Jonesin lain kautta Filippiinien lopullisen itsenäisyyden ”heti kun vakaa hallitus voidaan perustaa.”
kirjoitin artikkelin Philippine Studies Journaliin (”Philippine Financial Standing in 1921: The First World War Boom and Bust”), joka julkaistiin vuonna 2007 ja jossa käsiteltiin sitä, miten suursodan pakotteet sitoivat maan ulkomaankaupan pelkästään Yhdysvaltoihin. Lyhyen aikaa sotavuosina maan kauppa kasvoi huimasti. Tietyt rahoituspäätökset, jotka on tehty sekä maassa että Yhdysvalloissa valuuttavarannoista sekä strategisista julkisista investoinneista maataloussektorille rahakasvien nousukauden aikana, loivat perustan heikentävälle nurin kierteelle sodan päätyttyä ja Amerikan talouden palattua ”normaalitilaan”.”Filippiinien taloudellinen romahdus 1920-luvun alussa suisti maan itsenäisyyskampanjan raiteiltaan ja johti poliittiseen sekasortoon, jonka huipensi välienselvittely kuvernööri Leonard Woodin (Harrisonin sijainen) ja filippiiniläisten välillä senaatin presidentti Quezonin johdolla.
kaikki nämä auttavat selittämään, miksi muu Kaakkois-Aasia suhtautui Filippiineihin hieman epäluuloisesti ja miksi se kamppaili saadakseen takaisin alueen maiden luottamuksen siirtomaavallan purkamisen jälkeen.
* * *
Hyvää syntymäpäivää Maria Anastasia Gervacio Ybiernas (12. joulukuuta).