Lightroom-esiasetukset ja Photoshop Actions | BeArt-esiasetukset:
Valomittareiden historia valokuvaajille
ensimmäiset Valomittarit tunnettiin nimellä Extinction Meters. Niissä oli neutraaleja tiheyssuodattimia, joissa oli numeroita tai kirjaimia, ja ne auttoivat lisäämään tiheyttä. Jos haluat käyttää näitä mittareita, valokuvaaja asettaa sen kohteen eteen ja huomaa sitten suodattimen tiheyden. Suurimmallakin tiheydellä valo kulkisi silti suodattimen läpi, jotta lopullinen kuva olisi riittävän kirkas.
tämän jälkeen kuvaaja ottaisi suodatinta vastaavan numeron tai kirjaimen ja käyttäisi sitä indeksinä tiettyyn kaavioon. Kaavio sisälsi oikean suljinnopeuden ja aukon, jotka on yhdistetty kuvan tietylle filmille.
yksi suuri haittapuoli Sukupuuttomittareissa on se, että ne luottivat valokuvaajan silmän valoherkkyyteen. Tämä tarkoittaa sitä, että silmän valoherkkyys määrittäisi valokuvan suorituskyvyn ja lopullisen laadun. Myös subjektiivinen tulkinta vaikutti sukupuuttomittarin suorituskykyyn.
nykyaikaiset Valomittarit antureineen
valomittareihin lisättiin ominaisuuksia, jotka tekivät niistä aikaisempia versioita parempia. Osa päivitetyistä valomittareista käytti sensoreita, jotka antoivat niille ainutlaatuisia kykyjä.
joitakin päivitettyjä valomittareita ovat muun muassa pii-ja Seleenivalomittarit, joissa käytettiin Aurinkosähköantureita. Tämä tarkoittaa, että ne voivat antaa jännite, joka on verrannollinen valolle.
Valomittareissa Käytettävät Anturit
- Seleenianturit. Niitä käytetään mekaanisissa kameroissa, koska ne voisivat toimia ilman akkua, ja ne tuottavat tarpeeksi jännitettä kytkemiseksi suoraan mittariin. Negatiivisena puolena seleenianturit eivät pysty mittaamaan tarkasti hämärässä, etenkään tähtivalon, kuunvalon tai kynttilänvalon ympärillä.
- Piianturit. Ne ovat riippuvaisia akuista ja vaativat vahvistuspiirin.
- Cd-Anturit. Nämä anturit ovat fotoresistansseja, eli ne muuttavat valoaltistusta suhteessa sähkövastuksensa vuoksi. Ne riippuvat käynnissä olevasta akusta, ja ne voivat ilmoittaa valotuksen LCD-näytöllä tai neulagalvanometrillä.
nykyään useimmat valomittarit kulkevat CD – tai Pii-anturilla. Myös useimmissa still-ja videokameroissa on asennettu mittari. Sisäänrakennettu mittari auttaa mittaamaan koko näyttämön laajuisen valotason ja antaa myös arvioidun mittauksen täydellisestä valotuksesta kohtauksen perusteella.