Understanding How Learning Happens
Paul: I think I have two things that can answer your question.
ensimmäinen on: älä vain tee, vaan mieti ja ymmärrä, mitä olet tekemässä. On tärkeämpää tietää ja ymmärtää, miksi ja milloin ja missä tilanteissa asiat voivat toimia tai olla toimimatta kuin vain se, että niille opetetaan, mitä pitää tehdä. Haluat opettajien ja tutkijoiden olevan pohdiskelijoita; ajatella (1) Mitä ja miksi he aikovat tehdä jotain, (2) Miksi mitä he ovat tehneet toimi tietyllä tavalla, ja (3) Miten he voivat tai pitäisi tehdä sen seuraavalla kerralla olla tehokkaampia ja/tai tehokkaampia.
toinen on, että oppiminen on tulosta sen prosessoinnista, mitä kohtaa. Hyvän oppimisen ja opetuksen tavoitteena on optimoida tätä tiedonkäsittelyä. Tähän sisältyy muun muassa se, että 1) osataan valmistaa oppijoita oppimiseen (esim. ennakkotieto, syöte eteenpäin), 2) osataan helpottaa tätä prosessia (esim., kaksoiskoodauksen, rakennustelineiden, mathemageenisen käyttäytymisen, kognitiivisen kuormitusteorian avulla, käyttämällä tutkimusstrategioita, kuten spaced practice, retrieval practice ja/tai variability of practice), (3) osaamalla seurata oppimiskokemusta (esim.palaute, feed-forward, arviointi oppimiselle) ja (4) luomalla asianmukainen viitekehys oppimiselle (esim. sijoitettu kognitio, sosiaalinen oppiminen, kognitiivinen Oppisopimuskoulutus).
ja bonuksena kolmas, joka liittyy toiseen on lainaus Ernst Rothkopfilta: ”hevosen voi johdattaa veden äärelle, mutta ainoa vesi, joka hänen vatsaansa päätyy, on se, mitä hän juo.”Luo oppimistilanteita, jotka saavat oppilaasi juomaan!
Carl: palaan aina kysymykseen, mitä toivoisin tietäväni opettajanurani ensimmäisinä vuosina? Mitä haluaisin sanoa itselleni? Toivon, että olisin pystynyt näkemään läpi eri muotivillitykset ja kikat, että ammattimme tuntuu olevan niin thrall kanssa. Tätä käsitellään kirjan viimeisessä luvussa, jossa käsitellään niin sanottuja koulutuksen kymmenen kuolemansyntiä, kuten oppimistyylejä tai käsitystä siitä, että tieto ei ole enää tärkeää Googlen takia.
vaikka olen eniten kiinnostunut oppimistieteen synnystä, minulla on paljon aikaa Eisnerin ajatukselle, että opettaminen on taidetta tai eräänlaista käsityötä. Mielestäni parhaat lauluntekijät riisuvat kappaleen sen olennaisiin osiin tai kuten Dylan siihen viittasi, ”three chords and the truth”. Kun pääsee pois hienoista äänitehosteista tai pinnallisesta tuotannosta, jäljelle jää sointukulku, melodia ja sanoitukset, ja jos ne eivät sano jotain totuudenmukaista, niin sillä ei todennäköisesti ole mitään vaikutusta. Opetus on paljon tällaista – kun riisut pois kaikki kikat, tulet alas kaksi yksinkertaista kysymystä: mitä tietoa haluan heidän tietävän? Ja miten voin luoda olosuhteet, joissa he muistavat sen?