• Articles
• admin

Stephen Basdeo

rosvous ja lainsuojattomuus kukoistavat aina milloin ja missä tahansa valtio on heikko ja/tai haluton valvomaan lakejaan. Keskiajan Englanti on tästä malliesimerkki, ja tietysti juuri tänä aikana nousee esiin tarinoita Robin Hoodista, mikä käy ilmi William Langlandin viittauksista ”Robyn Hoden rymesiin” Piers The Plowman (k. 1377) – näyssä. Sallikaa minun kuitenkin viedä teidät vielä kauemmas taaksepäin kuin keskiajan ja muinaiseen maailmaan, aikaan, jolloin Rooman valtakunta hallitsi Eurooppaa ja Lähi-itää ja jolloin nuori, nousukas uskonnollinen johtaja aiheutti hämminkiä hieman takapajuisessa Juudean provinssissa.

useimmat tuntevat tarinan Jeesuksen viimeisistä hetkistä maan päällä; hänet oli pidätetty Getsemanen puutarhassa; hänet tuotiin Sanhedrinin eteen; sitten hänet vietiin oikeuteen Pontius Pilatuksen eteen; ja sitten väkijoukko vaati hänen vertaan määräämällä Pilatuksen ristiinnaulitsemaan hänet. Tämän jälkeen Jeesus määrättiin kantamaan ristinsä Golgatalle, jossa hänet oli määrä ristiinnaulita (on hyvin harvoja historioitsijoita, jotka epäilevät Jeesuksen olemassaoloa, mutta tietenkin se, uskooko joku hänen olleen Jumalan poika vai ei, on täysin uskon asia eikä onneksi aihe, jota tällä sivustolla käsitellään).

nauloja taottiin hänen käsiinsä ja jalkoihinsa ja hänet asetettiin ristille. Jeesus ei kuitenkaan ollut ainoa, joka ristiinnaulittiin tuona päivänä. Luukkaan evankeliumi kertoo, että kummallakin puolella häntä oli kaksi rosvoa. Yksi uskoi Jeesuksen olevan syytön mihinkään rikokseen, kun taas toinen yllytti Jeesusta:

yksi siellä roikkuneista rikollisista heitti hänelle solvauksia: ”Etkö sinä ole Messias? Pelasta itsesi ja meidät!”Mutta toinen rikollinen nuhteli häntä. ”Ettekö pelkää Jumalaa”, hän sanoi, ” koska olette saman lauseen alla? Meitä rangaistaan oikeudenmukaisesti, sillä saamme sen, minkä tekomme ansaitsevat. Mutta tämä mies ei ole tehnyt mitään väärää” (Luuk.23: 39-41 NIV).

neljän kanonisen evankeliumin kahdesta varkaasta, Matteuksesta, Markuksesta, Luukkaasta ja Johanneksesta, tiedetään hyvin vähän. Heidän henkilöllisyyttään valotetaan kuitenkin enemmän Apokryfisessä Nikodeemuksen kirjassa, joka antaa meille näiden kahden miehen nimet.:

mutta toinen niistä kahdesta varkaasta, jotka oli ristiinnaulittu Jeesuksen kanssa, jonka nimi oli Gestas, sanoi Jeesukselle: ”jos sinä olet Kristus, niin pelasta itsesi ja meidät.”Mutta oikealle puolellensa ristiinnaulittu varas, jonka nimi oli Dimas, vastasi ja nuhteli häntä ja sanoi:” etkö pelkää Jumalaa, joka on tuomittu tähän rangaistukseen?”Me otamme kyllä oikein ja oikein vastaan tekojemme alennuksen, mutta mitä pahaa tämä Jeesus on tehnyt?”

vaikka apokryfiset lähteet antavat meille niiden kahden varkaan Nimet, jotka teloitettiin Jeesuksen kanssa, tiedämme vain vähän heidän todellisista rikoksistaan. Yksi asia on kuitenkin varma: he eivät olleet vain pikkuvarkaita, kuten monet nykyaikaiset englantilaiset käännökset antavat ymmärtää, ja he käyttävät vain sanaa ”varas” tai ”rikollinen”. Rangaistus näpistyksistä ja jopa joistakin suuremmista varkauksista (joita amerikkalaiset voisivat nykyään kutsua ”suureksi varkaudeksi”) muinaisessa roomalaisessa maailmassa oli tavallisesti sakko ja määräys maksaa neljä kertaa varastetun tavaran arvo takaisin uhrille hyvityksenä. Historioitsijat kertovat yleensä, että nämä rangaistukset olivat melko yhdenmukaisia koko Rooman valtakunnassa. Jos rikollinen ei pystyisi maksamaan velkaa, lisärangaistus voisi olla se, että rikoksentekijä määrättäisiin suorittamaan vankeusrangaistus.

sen sijaan on todennäköisempää, että miehet olivat rosvoja tai maantierosvoja, mitä B. D. Shaw väittää artikkelissaan ”rosvoja Rooman valtakunnassa”, jossa hän kääntää tämän kohdan käyttäen termiä ”rosvot”. Shaw toteaa, että vartiotornien ja sotilasasemien rakentaminen kautta valtakunnan ei ollut vain keino kukistaa mahdollisesti vihamielistä paikallisväestöä vaan myös suojella kulkijoita rosvoilta. Samoin roomalaissotilaat eivät olleet vain valloitusvälineitä, vaan ne tarjosivat myös alkeellisen poliisitoiminnan muodon: ne toimivat etsivinä, lainvalvojina, kiduttajina, teloittajina ja vangitsijoina. Tämä poliisitoiminnan muoto oli kuitenkin tehokas vain valtakunnan erittäin militarisoiduissa osissa, mutta oli monia alueita, joihin valtion käsivarsi ei voinut täysin tunkeutua. Tästä syystä säädettiin myös lukuisia lakeja, jotka kannustivat paikallisia ihmisiä (joiden Rooman valtio tiesi usein antavan hiljaisen hyväksynnän rosvojen teoille) pettämään heidät palkkiota vastaan. Lisäksi kansalaiset vapautettiin henkirikoslaista, jos he tappoivat rosvon.

antiikin Rooman rosvot olivat Luokka erillään tavallisista rikollisista. Jos he jäivät kiinni, heille langetettu oikeus oli summamittainen (toisin sanoen heille julistettiin tuomio paikan päällä). Rangaistus vaihteli amfiteatteriin heitetyistä pedoista elävältä polttamiseen tai ristiinnaulitsemiseen. Vaikka kristityt oppineet ovat kautta historian pitäneet ristiinnaulitsemista esimerkkinä roomalaisten Kristuksen rankaisemisen raakuudesta, se oli itse asiassa melko harvinainen rangaistus Rooman valtakunnassa, mikä edelleen viittaa siihen, että Jeesuksen rinnalle ristiinnaulitut miehet eivät olleet vain tavallisia varkaita vaan rosvoja tai rosvoja. Rosvous oli endeemistä Rooman valtakunnassa, ja sen puoleen kääntyneet miehet kuuluivat usein samoihin kapinallisiin ryhmiin, jotka halusivat kaataa Rooman vallan, kuten Esimodernien yhteiskuntien rosvot usein tekivät, kuten Eric Hobsbawm havainnollisti.

eräs Uuden testamentin käännös kääntääkin Matteuksen 27: 44: n käännöksessään tämän kohdan seuraavasti:

”jopa vallankumoukselliset, jotka ristiinnaulittiin kanssa pilkkasivat häntä samalla tavalla” (New Living Translation)

Benjamin Wilsonin teoksen Emphatic Diaglott mukaan kyseisessä kohdassa käytetty sana on λῃσταὶ (’léstés’), joka tarkoittaa ’rosvoa, rosvoa’. Ja tämä on tietenkin sama sana, jota käytettiin Jeesuksen vertauksessa laupiaasta samarialaisesta, joka auttaa ryöstön uhria λσσταςς (’lēstais’) – monikossa ’rosvo’. Se, olivatko Dimas ja Gestas todella vallankumouksellisia vai eivät, on sivuseikka; tosiasia on, että Rooman valtio piti tällaisia maantieryöstöjä niin kumouksellisina ja vaarallisina, että ne oikeuttivat tuon mitä raaimman teloitusmuodon: ristiinnaulitsemisen.

sitä vastaan toteutetuista toimenpiteistä huolimatta rosvous oli edelleen ongelma koko Rooman valtakunnassa Juudeasta Britanniaan, ja kolme yleisintä kuolinsyytä olivat vanhuus, sairaus ja rosvojen hyökkäykset. Maanteillä kulkeminen kaupungista kaupunkiin oli suurin uhka joutua kosketuksiin rosvojen kanssa. Aikalaiskertomukset osoittavat, että korkea-arvoiset Rooman kansalaiset saattoivat usein yksinkertaisesti kadota, jos he matkustivat kaupunginmuurien ulkopuolelle ilman riittävää suojaa. Toinen merkki rosvojen läsnäolosta roomalaisessa elämässä on se, että ”rosvojen tappama” esiintyy piirtokirjoituksena useissa Rooman kansalaisten haudoissa.

Dimasin ja Gestaksen elämästä tiedetään enää vähän (eikä ole pakottavaa syytä epäillä heidän olemassaoloaan); vaikka gestas oli katumaton, Dimasilla vaikuttaa olleen omatunto ja hän saattoi olla myös arkkityyppinen jalo ryöstäjä Robin Hoodin tai Bulla Felixin, Muinaisen rooman Robin Hoodin, tyyliin.

works Cited

lisätietoja Dimasista ja Gestasista käsitellään lyhyesti tulevassa kirjassani: the Lives and Exploits of the Most Noted Highwaymen, Rogues, and Murderers (Barnsley: Pen and Sword, 2018).

James D. G. Dunn, Jesus Remembered (Grand Rapids, MI: William B. Eerdmans, 2003), s. 339 mainitsee kasteen ja ristiinnaulitsemisen, että nämä ”kaksi tosiasiaa Jeesuksen elämässä vaativat lähes yleismaailmallista hyväksyntää.

B. D. Shaw, ”Bandits in the Roman Empire”, Past and Present, 105 (1984), 4-52 (s. 4.

Further Reading:

Christopher J. Fuhrmann, Policing the Roman Empire: Soldiers, Administration, and Public Order (Oxford: OUP, 2011)

Thomas Grunewald, Bandits in the Roman Empire: Myth and Reality Trans. J. Drinkwater (Lontoo: Routledge, 2004)

Hone, William, trans. Apokryfinen Uusi Testamentti (Lontoo: W. Hone, 1820)