miksi mennä ripille?
MIKSI MENNÄ RIPILLE?
Fr. Saunders
jotkut protestanttiset ystäväni ovat kysyneet, miksi katolilaiset käyvät ripillä. Mitä sanoisit?
Jeesus tuli tähän maailmaan antamaan syntejä anteeksi. Muista Herramme sanat: ”Jumala rakasti maailmaa niin paljon, että hän antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, kuolisi, vaan hänellä olisi ikuinen elämä.”(Joh. 3:16) julkisen palveluksensa aikana Jeesus saarnasi syntien anteeksiantamisesta: muista tuhlaajapojan vertauksia (Lk. 15:11K) tai kadonneita lampaita (Lk. 15:1ff), ja hänen opetuksensa, että ”taivaassa on samoin ilo yhdestä katuvasta syntisestä enemmän kuin yli 96 vanhurskaasta, joilla ei ole tarvetta katua.”(Luuk 15:7) Jeesus itse antoi synnit anteeksi: muista kertomus aviorikoksesta kiinni saadusta naisesta (Joh.8:1KR) tai naisesta, joka pesi hänen jalkansa kyynelillään. (Lk 7: 36kh) hän opetti meitä myös rukoilemaan anteeksiantoa ”Isä meidän” – teoksessa: ”anna meille meidän rikkomuksemme anteeksi, niin kuin mekin annamme anteeksi niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet.”Hänen sovitustehtävänsä huipentuisi hänen intohimoonsa, kuolemaansa ja ylösnousemukseensa: Jeesus kärsi, kuoli ja nousi vapauttamaan meidät synnistä ja kuolemasta.
Jeesus ei kuitenkaan koskaan vähätellyt syntiä eikä järkeillyt sitä. Ei, sillä Jeesukselle synti on syntiä, Jumalan ja lähimmäisen vastaisen rakkauden rikkomista.
jumalallisessa armossaan Jeesus kuitenkin kutsui syntisen tajuamaan synnin, katumaan sitä ja tulemaan sovitetuksi Jumalan ja lähimmäisen kanssa.
Jeesus halusi tämän sovituksen palveluksen jatkuvan. Ensimmäisenä pääsiäissunnuntaina Jeesus ilmestyi apostoleilleen, ” hengitti heidän päälleen ”ja sanoi:” Ottakaa Pyhä Henki. Jos te annatte ihmisten synnit anteeksi, niin heille annetaan anteeksi; jos te pidätte heitä sidottuina, niin he pysyvät sidottuina.”(Jn 20:21-23) vain kaksi kertaa Pyhässä Raamatussa löydämme Jumalan hengittävän ihmisiin. Ensimmäisen Mooseksen kirjan luomiskertomuksessa Jumala puhaltaa sielun elämän luomaansa ihmiseen. (1 Moos 2:7) nyt Jeesus, poika, puhaltaa elämänsä apostoleihinsa, pappeihinsa, niin että hän heidän kauttaan ”puhaltaa” elämän katuvien syntisten sieluun. Tässä kohtauksessa Kristus asetti katumuksen sakramentin ja teki Apostoleistaan sen palvelijoita.
taivaaseen noustessaan Jeesus antoi jälleen apostoleilleen tämän palveluksen tehtäväksi: ”Näin on kirjoitettu, että Messiaan täytyy kärsiä ja nousta kuolleista kolmantena päivänä. Hänen nimessään tulee saarnata katumusta syntien anteeksisaamiseksi kaikille kansoille Jerusalemista alkaen. Olette tämän silminnäkijöitä. (Lk 24:46ff) Jeesus tuli selvästikin antamaan syntejä anteeksi, hän halusi sovituksen jatkuvan ja hän antoi kirkolle sakramentin, jonka kautta papit toimisivat edelleen tämän sovituksen palvelijoina.
ehkä monet protestantit eivät näe tarvetta ripille, koska useimmilla Protestanttisilla kirkkokunnilla ei ole sakramentteja tai ainakaan ymmärrystä sakramenteista tehokkaina merkkeinä, joiden kautta Herra antaa meille armon. (Perinteisillä eli” korkeilla ” Episkopaaleilla on kuitenkin tunnustuksia. Luterilaisilla on myös sovintorituaali.)
kuitenkin näemme tämän sovinnon palveluksen eläneen alkukirkossa. Paavali kirjoitti: ”Jumala on sovittanut meidät itsensä kanssa Kristuksen kautta ja on antanut meille sovituksen ministeriön.”(2 Kor 5:18) Didache (eli kahdentoista apostolin opetukset), joka kirjoitettiin noin 80 jKr., sanoi: ”seurakunnassa teidän on tunnustettava rikkomuksenne” ja ”Herran päivänä kokoontukaa ja murtakaa leipää…tunnustit rikoksesi, jotta uhrisi olisi puhdas.”St. Cyprianus kirjoitti <de lapsis> niiden kristittyjen sovinnosta, jotka olivat ennemmin sortuneet tarjoamaan pakanallista palvontaa kuin kokemaan marttyyrikuoleman, ”tunnustakoon kukin syntinsä vielä tässä maailmassa, kun hänen tunnustuksensa voidaan ottaa vastaan, kun taas pappien antama tyydytys ja anteeksianto on otollista Jumalalle.”Tänä vainon aikana, kun paikalliset ”seurakunnat” olivat pieniä, yksilöt tunnustivat julkisesti syntinsä Messun alussa (kuten didakhessa mainittiin) ja saivat synninpäästön piispalta tai papilta.
Konstantinuksen laillistettua kirkon kirkkoisät korostivat edelleen ripittäytymisen tärkeyttä. St. Ambrose kirjoitti, ” näytti mahdottomalta, että synnit olisi anteeksi kautta katumuksen; Kristus myönsi tämän vallan apostolit ja apostolit se on välitetty virkaan pappien.”(<De poenitentia>) samoin St. Athanasios väitti: ”niin kuin ihminen, jonka pappi kastaa, valaistuu Pyhän Hengen armosta, niin myös se, joka katumuksessa tunnustaa syntinsä, saa papin kautta anteeksi Kristuksen armon nojalla.”(<Contra Novatus>) 400-luvun puoliväliin ja Leo I: n pontifikaattiin mennessä salassapitosinetin alaisesta yksityisestä tunnustuksesta tulee normi, jolla turvataan katuvan maine ja houkutellaan muita sakramenttiin.
siksi menemme ripille, koska se on Kristuksen meille antama sakramentti, ja se on aina ollut kirkon käytäntö.
tämä sakramentti on niin tärkeä osallistuessamme Kristuksen elämään, että kirkko on jopa määrännyt sen harjoittamisen. Leväperäisyyden estämiseksi neljäs Lateraanikonsiili vuonna 1215 vaati, että ”jokaisen jompaakumpaa sukupuolta olevan uskollisen, joka on saavuttanut arvostelukyvyn iän, tulisi vähintään kerran vuodessa tunnustaa uskollisesti kaikki syntinsä omalle papilleen. Hänen tulisi pyrkiä niin pitkälle kuin mahdollista täyttämään hänelle määrätty katumusharjoitus ja saada kunnioittavasti ainakin pääsiäisen aikana ehtoollisen sakramentti.”Tämä sääntö on edelleen kirkon sääntö. Trenton Kirkolliskokous esitti vuonna 1551 <Opin katumuksen sakramentista>, että koska kuolemansynti ”tappaa” Jumalan elämän sielussamme, nämä synnit on tunnustettava ja annettava anteeksi katumuksen sakramentin kautta (periaate, jonka paavi Johannes Paavali II toisti <Veritatis Splendor>). Trent sanoi myös, että” on oikein ja hyödyllistä ” tunnustaa jumalallisia syntejä.
voisimme päättää vastauksen tähän. Säännöllinen ripittäytyminen on kuitenkin terveellistä hengellistä harjoittelua. Jokaisen vilpittömän Katolilaisen täytyy aika ajoin-joka kuukausi tai kaksi-tutkia hyvin omaatuntoa, joka pitää kiinni Kristuksen mittapuusta. Jokaisen tulisi miettiä, miten hyvin hän on elänyt ”Kristuksen kaltaista elämää” noudattamalla kirkon käskyjä ja opetuksia.
ehkä jonkun epäonnistumiset eivät ole niinkään toimeksiantoja vaan laiminlyöntejä. Kaikkien näiden vuoksi tuomme sielumme Herran luo ja saamme anteeksiantamuksen. Parannuksen sakramentin parantava armo pesee synnin pois ja antaa meille voimaa välttää sitä syntiä uudelleen. Mitä enemmän rakastamme Herraa, sitä enemmän olemme tietoisia pienimmistä synneistä ja sitä enemmän haluamme sanoa: ”Olen pahoillani. Anna anteeksi.”Olen varma, että tästä syystä äiti Teresa ja Paavi Johannes Paavali II käyvät viikoittain ripillä. Jatkaessamme pääsiäisen viettoamme käyttäkäämme täysin hyväksemme tätä kaunista sakramenttia, joka vetää meidät lähemmäksi Herraa.
Fr. Saunders on presidentti Notre Dame Institute ja apulaispastori Queen of Apostles Parish, molemmat Alexandria, VA.
tämä artikkeli on otettu 7. huhtikuuta 1994 ilmestyneestä ”Arlington Catholic Herald” – lehdestä.”