• Articles
• admin

Budjettikausi. Lause iskee pelon monen pastorin sydämeen. Visioita tulee mieleen harmaantunut valtiovarainvaliokuntien puheenjohtajat vuosikymmeniä vanha akselit jauhaa, ja loputtomiin liikekokouksia, joissa suhteellinen ansioita hehkulamppu vs. compact-loisteputki Lamput keskustellaan.

sen ei pitäisi olla niin.

tämä artikkeli tarjoaa muutamia lyhyitä näkökulmia pastoraalisiin korvauspäätöksiin, jotka perustuvat kolmivuotiseen palvelukseeni budjettidiakonina Capitol Hillin baptistikirkossa Washington DC: ssä. Ensinnäkin kommentoin sitä, miten terveet kirkot pyrkivät tuottamaan terveitä paimentolaiskorvauspäätöksiä. Toiseksi mainitsen kaksi Raamatun periaatetta, jotka ovat tärkeitä sen määrittämiseksi, kuinka paljon kirkkojen pitäisi maksaa pastoreilleen. Rukoilen, että näistä näkökulmista olisi apua paikallisseurakunnille, kun ne ryhtyvät vuotuiseen korvausten tarkistusprosessiinsa.

terveet kirkot, jotka sopivat paremmin viisaiden ratkaisujen tekemiseen

yleensä Jumalaa ylistävän, kannustavan ja ystävällisen paimenkirkkoa ylistävän korvauspäätöksen tekemiseen tarvitaan terve paikallinen kirkko.

erityisesti raamatullinen käsitys paikalliskirkon jäsenyydestä ja johtamisesta on oleellista terveille korvauspäätöksille. Viisaita korvaussuosituksia ja-päätöksiä tekevät

• seurakunnat, jotka tunnustavat, että on heidän omaksi edukseen kunnioittaa ja kunnioittaa pastoreitaan, ja että terve opetus on elämää antavaa ja arvokasta (esim.Hepr. 13:17; 2 Tim. 3:16-4:5);
• monet (maksetut ja maksamattomat) vanhimmat tunnustavat tekevänsä tilin siitä, miten he paimentavat Kristuksen omalla verellä ostettua laumaa (vrt. Säädökset 14:23, 16:4, 20:17, ja 21:18; Tiit.1: 5; Jaak. 5:14);
• diakonit, jotka ymmärtävät ja viestivät seurakunnan tarpeista ja toimivat iskunvaimentajina aina, kun ykseyttä uhkaa (vrt. Apt.6:1-7; 1. 3:8­–13).

jos kaikki tämä pitää paikkansa, ensimmäinen askel terveen korvauspäätöksen valmistelussa on Jumalan armosta rakentaa terve paikallisseurakunta, jossa on raamatulliset johtamis-ja tilivelvollisuusrakenteet.

nyt joihinkin hyvän hallintotavan käytännön ulostuloihin. On viisasta poistaa paimiolaiset korvauspäätösten tekoprosessista. Muu kuin henkilöstövanhin tai diakoni budjetin voi kerätä tietoa-käsitellään tarkemmin alla-olennaista ehdottaa viisas korvauspäätös. Kaksi tai useampi ei-henkilökunnan vanhimmat voivat ottaa nämä tiedot ja kehittää korvaussuosituksen kaikille ei-henkilökunnan vanhimmille harkittavaksi, joka sitten puolestaan tekee suosituksen seurakunnalle hyväksyttäväksi kokonaisbudjetista (chbc: ssä emme julkaise todellista korvauspakettia koko henkilökunnalle, mutta tämä tieto on saatavilla pyynnöstä). En unohda kuvaa, jossa kaikki Capitol Hillin baptistien vanhimmat-poistuivat Eldersin budjettikokouksesta-ja jättivät korvauskeskustelut täysin luottamuksella-ei-henkilökunnan vanhimmille.

ilman raamatullista ymmärrystä terveestä kirkon jäsenyydestä ja johtajuudesta on epätodennäköisempää, että paikallinen kirkko päätyy terveeseen korvauspäätökseen.

kaksi periaatetta pastoreiden maksamiseen

Raamattu ohjeistaa kirkkoja kannustamaan pastoreitaan oikeudenmukaisen korvauksen avulla. Raamattu myös varoittaa kirkkoa varomaan pastoria, joka palvelee ensisijaisesti rahasta.

Monet Amerikan kirkot alipalkitsevat pastoreitaan. Monet perheet ovat joutuneet kamppailemaan taloudellisten vaikeuksien vuosien läpi, ei siksi, että Herra haluaa pappiensa tuntevan taloudellista tuskaa, vaan siksi, että kirkot eivät osaa olla anteliaita. Niiden, jotka ovat vastuussa paimentolaiskorvauksista, tulisi ymmärtää, että ”pidä pastori köyhänä pitääksesi hänet nöyränä” – näkökulma on yksinkertaisesti epäraamatullinen ja vahingoittaa kirkkoa. Samalla pastori voi sortua ahneuteen yhtä nopeasti kuin kuka tahansa muukin ihminen. Ei ole vaikeaa avata sanomalehteä ja löytää esimerkkejä ahneista pastoreista ja häikäilemättömistä kirkoista.

Raamattu puhuu molempien kohtuuttomuuksien lihallisuudesta ja jumalattomuudesta ja ohjaa kirkon keskitielle, joka kannustaa pastoreita houkuttelematta heitä ahneuteen.

rohkaisu

1.Timoteus 5: ssä Paavali neuvoo kirkkoa huolehtimaan tietyistä kristityistä. Jakeissa 17-18 hän toteaa, ” vanhimmat, jotka johtavat kirkon asioita hyvin ovat kaksinkertaisen kunnian arvoisia, erityisesti ne, joiden työ on saarnaamista ja opettamista.”Ja sitten hän lainaa Mooseksen kirjan 25.:4, sanoen: ”älä vaienna härkää, kun se polkee viljaa”, ja ilmeisesti Luukkaan 10:7: ssä oleva Jeesuksen sanonta: ”työmies ansaitsee palkkansa.”

myös Galatalaiskirjeen 6 ohjeistaa: ”jokaisen, joka saa sanan opetusta, tulee jakaa kaikki hyvä opettajansa kanssa” (Gal. 6:6). Jos pastoreille ei tarjota oikeudenmukaista palkkaa, se heikentää heidän kykyään huolehtia perheistään (vrt. 1 Tim. 5: 8), Ja Herra kuulee heidän huutonsa (Jaak. 5:4).

se on epäviisas seurakunta, joka katsoo, että pastorin tulisi olla halukas työskentelemään ja hänen perheensä elämään köyhyystason palkalla Jumalan valtakunnan hyväksi. Sen sijaan paikallisen kirkon tulisi rohkaista pastoreitaan paitsi alistumalla heidän raamatulliseen johtajuuteensa (Hepr. 13: 17), mutta korvaamalla heille sopivasti huolenpidon he ottavat haltuunsa kirkon sielut.

harkitse seuraavaa.

• Asuminen. Kannusta pappilan asukaspaimenia asuntoasioissa antamalla lisäeläke-korvausta talon oman pääoman puutteen paikkaamiseksi. Jos seurakunnalla ei ole pappilaa, sen pitäisi maksaa pastorille riittävästi siitä, että hän asuu kirkon naapurustossa. Tämä mahdollistaa hänen perheensä vieraanvaraisen palveluksen, palveluksen, jota vaaditaan kaikilta vanhimmilta (1. Tim. 3:2).
• koulutus. Koulutusasioissa kannustetaan pastoreita, jotka ovat kouluikäisten lasten isiä, myöntämällä lisäopetustukea, jos julkiset koulut, erityisesti kaupunkialueilla, eivät sovellu lasten moraaliseen ja älylliseen kehitykseen.
• korottaa. Palkitse tuottavuusasioissa pastorit, jotka ovat uurastaneet hyvin Herran viinitarhassa, huolehtimalla siitä, että he tarjoavat elinkustannuskorotuksia ja jopa suoritukseen liittyviä korotuksia. Työministeriö julkaisee yksityiskohtaisia tilastoja elinkustannuksista; niitä olisi kuultava vuosittain, jotta paimiolaisten palkat eivät heikkenisi inflaation vuoksi.
• suhteellisuus. Sen on varmistettava, että pastoraalihenkilöstön väliset eritasoiset korvaukset liittyvät järkevästi kokemukseen ja työtehtäviin. Pastoreille, joilla on samanlainen kokemus ja työvastuu, tulisi maksaa samanlainen korvaus.
• Opetuslapseus. Tarjoa kirja-ja ateriabudjetti pastoreille. Kirjat ovat erinomaisia evankelioimisen ja opetuslapseuden välineitä. Ja nykyaikaisissa kaupunkiympäristöissä aterioilla tapahtuu paljon hyvää opetuslapseutta ja evankelioimista. Lounasaika saattaa olla pastorisi tuotteliain aika päivästä, sillä hän opettaa seurakunnassa olevia ihmisiä ja rakentaa suhteita ei-kristittyihin.
• ammatillinen kasvu. Tarjota ammattimaisen kasvun budjetti pastoreille käytettäväksi sekä konferensseihin että omien kirjastojen rakentamiseen. Pastorit, jotka saavat silloin tällöin yhteyttä toisiin pastoreihin ja jotka kasvavat jatkuvasti Raamatun tuntemuksessa, ovat onnellisia ja tehokkaita pastoreita. Varustakaa heidät varustamaan teidät.

harkitse myös, rohkaiseeko tietty korvauspäätös naimisissa olevan pastorin vaimoa. Ei ole helppoa olla papin vaimo, vaikka raha ei huolettaisikaan. Kirkon ei pitäisi lisätä pastorin vaimon haasteita olemalla lähipiiri, kun on kysymys asumis -, koulutus -, vieraanvaraisuus-ja palveluskuluista.

nämä neuvon sanat on annettu lähinnä kirkolle nykyamerikkalaisessa ympäristössä. Mutta olipa asiayhteys mikä tahansa, kirkkojen tulisi etsiä asiayhteyskohtaisia tapoja olla avoimia seurakunnasta hyvin välittäville pastoreille.

ahneuden varjeleminen

toinen ja tasoituksellinen periaate on, että kirkko ei saa hukuttaa pastoreitaan kohtuuttomilla korvauksilla. Pietari neuvoo pastoreita tällä tavalla:” olkaa huolenpidossanne olevan Jumalan lauman paimenia ja palvelkaa valvojina—ei siksi, että teidän täytyy, vaan siksi, että olette halukkaita, niinkuin Jumala tahtoo teidän olevan; älkää ahnehtiko rahaa, vaan innokkaita palvelemaan ” (1.Piet. 5:2).

tehokas tapa varoa pastorin ylikorvausta on tarkastella monien kirkkojen paimentolaiskorvausten kollektiivista viisautta. Richard R. Hammarin Korvauskäsikirja kirkon henkilökunnalle on erinomainen resurssi, johon voi verrata paimenten korvauspäätöksiä. Käsikirja perustuu vuosittaiseen kirkkokartoitukseen, ja siinä esitetään korvaustiedot, jotka on järjestetty luokkiin kuten kirkon jäsenyys, tulot, asetelma (kaupunki -, esikaupunki-ja maaseutu) ja paimenkasvatus, ja se tarjoaa korvaustiedot peruspalkasta, asumistuesta, pappiloista ja etuuksista. Käsikirja ei ainoastaan anna paikallisseurakunnille” markkinatietoa ” liittyen paimentolaiskorvauksiin, vaan se myös jarruttaa kohtuuttomia korvauksia.

FIRST THINGS FIRST

en voi liiaksi korostaa terveen kirkon jäsenyyden ja johtajuuden merkitystä pastoraaliselle korvausprosessille. Työssäni oli suuri ilo löytää seurakunta, vanhimmat ja diakonit, jotka hoitivat vuosibudjettiprosessin leppoisasti ilman ainoatakaan kiistaa tai ristisanaa. Missä oli erimielisyyksiä, Hengen ykseys vallitsi, eivätkä erimielisyydet muuttuneet epämiellyttäviksi. ”Kuinka hyvää ja miellyttävää onkaan, kun veljet elävät yhdessä ykseydessä!”(Ps. 133:1). Keskity ensin terveen kirkon rakentamiseen, ja budjetti seuraa perässä.