Jessus, Tiesitkö?
”Mary, Tiesitkö Sinä?”- suosittu Joulusävelmä – julkaistiin alun perin vuonna 1991 ja sen lauloi Michael English. (Liian?) dramaattinen laulu nousi kulttuuri-ilmiöksi. Sen sanoitukset pohtivat poikavauvan synnyttävän ihmisäidin mysteeriä, joka lopulta tyynnyttää myrskyn kädellään ja saa kuolleet jälleen elämään. Kappale esittää sarjan kysymyksiä, jotka todella tiivistyvät yhteen: Mary, tiesitkö, että lapsesi on Jumala?
jos laululla on teologinen ydin, se härnää totuutta siitä, ettei äärellinen voi käsittää ääretöntä. Sen esittämät kysymykset johdattavat kuulijat sellaiseen pelonsekaiseen asenteeseen, että Jumala toteuttaisi pelastuksen salaisuuden huolimatta siitä, että ihminen ei tunne häntä, joka synnytti ja synnytti hänen poikansa.
Maria ei tiennyt.
huolimatta siitä, mitä enkeli Gabriel paljasti hänelle (Luuk.1:26-38), hän ei tiennyt kaikkea, mihin hänen uusi vauvansa pystyi. Tämä ei halvenna Mariaa, sillä hän, kuten mekin, seisoi Luojan ja luodun eron luodulla puolella. Hänen tietonsa oli inhimillistä, rajallista ymmärrystä.
mutta tiesikö Jeesus?
toisin sanoen, tiesikö Jeesus kaiken mahdollisen siitä, kuka hän oli Jumalan Poikana? Ja jos oli, tiesikö Jeesus kaiken? Loppujen lopuksi, kuten Nikean uskontunnustus sanoo, hän on ” Jumalan Jumala, syntynyt, ei tehty, olemalla yhtä olemusta Isän kanssa.”
ei-niin-yksinkertainen kysymys
toisaalta vastaus vaikuttaa suoraviivaiselta. Voidaan jopa ajatella nasevaa syllogismia, joka tekee asian selväksi:
Jumala on kaikkitietävä.
Jeesus on Jumala.
Siksi Jeesus on kaikkitietävä.
mieleen hyppää myös kohtia, joissa on selvää, että Jeesuksella oli ihmisen rajoitteita ylittävää tietoa: hän tiesi, että kalan suussa oli kolikko (Matt. 17:27), että Samarialaisella naisella oli ollut viisi aviomiestä (Joh.4:18), ja että Lasarus oli kuollut ennen kuin hän ja opetuslapset saivat tietää (Joh. 11: 14).
Maria ei tiennyt. Mutta tekikö Jeesus niin?
toisaalta vastaus ei ole yhtä suoraviivainen: Jeesus ei ole vain Jumala. Hän oli myös poikavauva, josta kasvoi täysikasvuinen mies. Luukas 2:52 sanoo, että Jeesus ” kasvoi viisaudessa ja koossa ja suosiossa Jumalan ja ihmisen edessä.”Tämä osoittaa vähintäänkin, että Jeesusta sitoi ihmisen normaali kehityskulku ruumiissa ja mielessä.
tarkoittaako tämä todella sitä, ettei hän tiennyt tiettyjä asioita? Osasiko hän kalastaa puusepän talossa? Tiesikö hän, millaista oli kasvaa ensimmäisen vuosisadan Israelissa viidennellä vuosisadalla? Tiesikö hän lapsena, millaista on olla tyttö?
Hätkähdyttävä tietämättömyyden tunnustaminen
Raamattu ei tietenkään suorasukaisesti käsittele näitä kysymyksiä. Mutta Matteuksen 24:36:ssa ja Markuksen 13: 32: ssa se myöntää melko hätkähdyttävästi tietämättömyyden. Jeesus sanoo toisesta tulemisestaan: ”kukaan ei tiedä , eivät edes enkelit taivaassa, eikä poika, vaan ainoastaan Isä.”
siellä. Olemme kasvotusten sen kanssa. Jeesus sanoo oman tiedon puutteensa.
Jeesus ei tiennyt.
tätä hätkähdyttävää kommenttia on lähestytty eri tavoin kautta kirkkohistorian. Esimerkiksi suuri 300-luvulla elänyt teologi Athanasios selitti sen näin: ”ei ole sanan puute, vaan se ihmisluonne, jonka omaisuutta on olla tietämätön.”Tämä vaikuttaa riittävän yksinkertaiselta: kun Jeesus puhui tietämättömyydestä, se on sukua sille, että hän väsyy tai on nälkäinen. Toisin sanoen nämä ovat ilmauksia hänen ihmisyydestään ja pelkästään hänen ihmisyydestään. Mutta sitten Athanasios mutkistaa kuvaa. Kommentoidessaan Johanneksen 17: 1: tä, jossa Jeesus näyttää tietävän hetkensä koittaneen, Athanasios väittää pohjimmiltaan, että ruumiillistunut Jumalan Poika voi tietää ja olla tietämätön samaan aikaan. Miten tämä on mahdollista?
tarvitsemme joitakin Kristologisia kategorioita, jotka auttavat meitä ainakin ymmärtämään – ellei täysin selittämään-tällaisen Jumalan ruumiillistuneen pojan kommentin.
luonnot, henkilöt ja klassinen Kristologia
tässä voi auttaa Kalkedonin kirkolliskokouksen kieli (jKr 451). Kun Kolminaisuuden toinen persoona ruumiillistui Neitsyt Marian kohdussa, hän liitti jumalalliseen luontoonsa ihmisluonnon. Se oli lisäys, ei vähennys. Kuten Paavali asian ilmaisi, Kristus ”tyhjensi itsensä” – ei menettämällä jumalallista luonnettaan, vaan” ottamalla palvelijan muodon ” (Fil. 2:7). Chalcedon kutsui tätä ”hypostaattiseksi liitoksi” – kahden täydellisen olemuksen liitoksi” ilman sekaannusta, ilman muutosta, ilman jakautumista, ilman erillisyyttä ” yhdessä persoonassa.
kirkolliskokous laati tällaisen kielenkäytön sulkemaan pois harhaoppeja, jotka olivat joko vähentäneet, sekoittaneet tai jakaneet nämä kaksi luontoa. Sen sijaan kirkolliskokous korosti luonnon yhteyttä Jumalan Pojan yksittäisessä persoonassa.
Joten miten tämä kieli auttaa meitä kysymyksessä Jeesuksen tunnustamasta tietämättömyydestä? Vastaus: auttamalla meitä näkemään, että kun kohtaamme Jeesuksen tietämättömyyden Raamatussa, emme kohtaa luontoa-kohtaamme ihmisen. Ihminen, joka on erilainen kuin kaikki muut ihmiset, jotka ovat koskaan eläneet, koska hänellä on kaksi luontoa yhdistyneenä sisällään.
jos Raamatussa ei olisi jakeita Jeesuksen tietämättömyydestä Matteuksen 24: ssä ja Markuksen 13: ssa, mitä menetettäisiin?
lisäksi nämä luonteet eivät kytkeydy päälle ja pois jostakin Jeesuksen tietoisuuden sisällä olevasta vaihtokytkimestä. Ihmisluonto ei rajoita jumalallista (Jumalana poika ei menetä kaikkitietävyyttään), eikä jumalallinen morph ihmistä (ihmisenä hänen ihmismielensä ei tule kaikkitietäväksi—aivan kuten hänen ruumiinsa ei tule kaikkialla läsnä olevaksi). Sen sijaan nämä luonteet kaikkine ominaisuuksineen ovat yhteydessä yhteen henkilöön, joka sitten suorittaa toimia molempien luonteiden mukaan.
mutta täytyy myös muistaa: luonto ei tee asioita, ihmiset tekevät. Paremmin sanottuna ihmiset suorittavat tekoja luonteensa perusteella. Tämä pitää paikkansa Kristuksesta niin kuin kaikista muistakin ihmisistä, mutta sitä mutkistaa se, että hänellä on kaksi luontoa. Näyttää varmasti siltä, että yksi luonto heijastuu enemmän tiettyihin tekoihin kuin toisiin. Esimerkiksi veneessä nukkuminen kuvastaa hänen ihmisluontoaan ja veden päällä kävely hänen jumalallisuuttaan. Veneessä nukkuessaan hän kuitenkin ylläpiti maailmaa Kolminaisuuden toisena persoonana, ja veden päällä kävellessään hän käytti todellisia ihmisjalkoja. Silti kaikki nämä teot luetaan saman henkilön—Kristuksen persoonan-syyksi. Westminsterin uskon tunnustus selittää tämän raamatullisen kielenkäytön kohdassa 8.7:
Kristus toimii sovittelutyössä molempien luontojen mukaan, siten että kumpikin luonto tekee sen, mikä on sopivaa itselleen; kuitenkin henkilön ykseyden vuoksi se, mikä on sopivaa yhdelle luonnolle, luetaan Raamatussa joskus toisen luonnon nimittämän henkilön syyksi. (vrt. Luukas 1: 43; Joh. 3: 13; apt. 20:28)
painaen mysteeriin
jos Raamatussa ei olisi jakeita Jeesuksen tietämättömyydestä Matteuksen 24: ssä ja Markuksen 13: ssa, mitä menetettäisiin? Meillä olisi varmasti siisti ja siisti näkemys Jeesuksesta kaikkitietävänä. Mutta siisteys on omiaan palvelemaan toisenlaisen tiedon—omamme-etuja. Usko vaatii meitä muistamaan, että Hilary Poitiersilaisen sanoin (jKr 310-367): ”mitä ihminen ei voi ymmärtää, sitä Jumala voi olla.”Tämän pitäisi tuottaa asennon palvontaa, eikä yksi ahne tyhjentävä määritelmä. Kun lähestymme kysymystä siitä, mitä Jeesus teki ja ei tiennyt, se on tilaisuus muistaa kaikki, mitä emme voi tietää, mutta pitäisi silti palvovasti vahvistaa.
se on myös muistutus siitä, että tiedon rajoittaminen ei ole syntistä. Jeesuksen täydellinen ihmisyys—jopa hänen tiedon puutteensa mukaan lukien-parantaa ihmisyytemme, niin että voimme levätä sen sijaan, että halveksisimme asioita, joita meille ei ole annettu tietää (5.Moos. 29:29). Kun emme tiedä, milloin Jeesus palaa, voimme kärsivällisesti odottaa Jumalaa luottaen vain häneen.
Jeesus ei tiennyt . . . Ja Jeesus tiesi.
olen esittänyt asian, että kun Jeesus sanoi, ettei hän ”tiennyt”, tämä oli hänen persoonansa, joka puhui hänen ihmisluontonsa mukaan. Samaan aikaan, jumalallisen luontonsa mukaan, hän salasi tämän tiedon, koska hän tiesi äärettömässä viisaudessaan, ettei ollut oikea aika hänen kansansa tietää (ja näin on edelleen!).
joten Jeesus ei tiennyt . . . ja niin hän tekikin.
Tällaisia ovat inkarnaation paradoksit. Mutta sen sijaan että he karkottaisivat meidät näennäisellä järjettömyydellään, heidän pitäisi kehottaa meitä tunkeutumaan Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan ja Ihmisen Pojan, salaisuuteen.