• Articles
• admin

tietyissä olosuhteissa ILO: n yleissopimuksessa n: o 95 sallitaan luontoissuoritusten osittainen maksaminen erityisesti silloin, kun tällainen maksu on tavanomainen, työntekijöiden ja heidän perheidensä henkilökohtaiseen käyttöön ja hyödyksi soveltuva ja näiden korvausten arvo on kohtuullinen ja kohtuullinen. Uudelleentarkastelu kohdassa 1. 6.

yhteenvetona:

• Kotityöntekijöillä pitäisi olla oikeus työehtoihin, jotka eivät ole epäedullisempia kuin työntekijöille yleensä.
• kun kotiapulaisille asetetaan vähimmäispalkka, se pitäisi maksaa rahana.
• jos luontoissuoritukset sallitaan, ehdot eivät voi olla epäedullisempia kuin työntekijöille yleensä; ne olisi rajoitettava työntekijän ja hänen perheensä henkilökohtaiseen käyttöön ja hyötyyn; niitä olisi arvostettava oikeudenmukaisesti ja objektiivisesti; niillä ei saisi vähentää kohtuuttomasti kotityöntekijöiden ja heidän perheidensä tarpeista maksettavaa korvausta.
• jos kotiapulaisten on asuttava siellä, ei majoituspalkkiosta saa tehdä vähennyksiä, ellei työntekijä ole siihen suostunut.

luontoismuotoisen maksun vaikutus kotitöissä

kotitöissä on melko yleistä, että osa palkasta maksetaan luontoismuotoisena. Erityisesti työnantajansa kodeissa asuvat kotityöntekijät saavat kuukausittaista rahapalkkaa alle keskiarvon, koska he saavat asunnon. Kotityöntekijöiden työnantajat voivat myös tarjota aterioita, jotka vähennetään maksetusta palkasta riippumatta siitä, asuvatko he kotona vai ulkona.
vaikka ruoan ja majoituksen vastaanottaminen työnantajalta voi hyödyttää kotityöntekijää ja aiheuttaa työnantajalle kustannuksia, tällaisten luontoismaksujen vastaanottaminen osana vähimmäispalkkaa tekee näistä työntekijöistä riippuvaisempia työnantajasta. Tämä voi vaikuttaa kielteisesti heidän eläkkeeseensä ja muihin tuloihin perustuviin maksuihin perustuviin sosiaaliturvajärjestelmiinsä pitkällä aikavälillä.
lisäksi työnantajansa kodissa asuva kotityöntekijä voi hyvinkin saada asunnon, mutta se tarkoittaa myös sitä, että ratkaisemattoman riidan sattuessa kyseinen työntekijä menettäisi sekä työpaikan että suojan. Lisäksi kotityöntekijöiden on ansaittava riittävästi rahaa, jotta he voivat tarjota suojaa ja ruokaa omille perheilleen ja säästää samalla riittävästi heidän ja heidän perheidensä tulevaisuutta varten.”
asiantuntijakomitea on myös vahvistanut käsitystä, että luontoissuoritukset eivät välttämättä hyödytä työntekijää. Yleisessä tutkimuksessa raporteista, jotka koskevat Palkkasuojaa koskevaa yleissopimusta vuodelta 1949 (nro 95) ja Palkkasuojaa koskevaa suositusta vuodelta 1949 (nro 85), asiantuntijakomitea toteaa, että:

” korvauksen maksaminen luontoissuorituksina, toisin sanoen tavaroiden ja palvelujen tarjoaminen vapaasti vaihdettavissa olevan laillisen maksuvälineen sijasta, on omiaan rajoittamaan työntekijöiden taloudellisia tuloja ja on siksi kyseenalainen käytäntö. Niilläkin toimialoilla tai ammateissa, joissa tällainen maksutapa on vakiintunut ja työntekijät ovat ottaneet sen hyvin vastaan, tarvitaan edelleen suojatoimia ja lainsäädännöllistä suojaa väärinkäytön riskiä vastaan.”

luontoismuotoisten maksujen rajoittaminen

kotityöntekijöiden luontoismuotoisten palkkioiden suuren yleisyyden ja toisinaan väärinkäytösten tunnustaminen – ja siitä aiheutuvat riskit – yleissopimuksessa nro 189 nimenomaisesti todetaan, että kotityöntekijöille maksetaan käteisellä, kuten työntekijöille yleensä. Siinä asetetaan tiukat rajat sille, kuinka suuri osa palkasta voidaan maksaa luontoissuorituksina, milloin tällaisia maksuja voidaan suorittaa ja mitä niihin voi sisältyä, jos olosuhteet eivät ole epäedullisemmat kuin työntekijöillä yleensä.
rajoitettu osuus luontoissuorituksina maksettavasta korvauksesta voidaan sallia seuraavin edellytyksin::

• luontoissuoritukset eivät voi olla epäedullisempia kuin muihin työntekijäryhmiin yleisesti sovellettavat maksut.
• työntekijän on hyväksyttävä luontoismaksut.
• luontoissuoritusten on oltava työntekijän henkilökohtaiseen käyttöön ja hyödyksi, ja
• luontoissuoritusten rahallisen arvon on oltava kohtuullinen ja kohtuullinen. (Art. 12(2))

vuoden 2011 kotityöntekijöitä koskevan suosituksen 14 kohta (No. 201), antaa lisäohjeita siitä, miten päättäjät voivat varmistaa, että luontoismuotoisia maksuja ei käytetä väärin. Nämä määräykset ovat myös yhdenmukaisia yleissopimuksen n: o 95 4 artiklan kanssa, jolla pyritään myös suojelemaan työntekijöitä väärinkäytöksiltä tai liiallisilta luontoismuotoisilta maksuilta. Sitä sovelletaan myös kotityöntekijöihin
silloin, kun on säädetty luontoissuorituksesta rajoitettu osuus palkasta, jäsenten olisi harkittava:

näillä toimenpiteillä varmistetaan vähimmäispalkkasuojan tehokkuus. Varmistamalla, että kotityöntekijät ansaitsevat riittävän korvauksen käteisenä, päättäjät suojelevat heitä tehokkaasti kohtuuttomilta työmuodoilta ja väärinkäytöksiltä, joita he saattavat kohdata työnantajiensa kodeissa.

käytännössä

• luontoismuotoisten maksujen vähentämisen kieltäminen vähimmäispalkasta
• luontoismuotoisten maksujen arvon mittaaminen
• lasketaanko luontoismuotoisten maksujen arvo sosiaaliturvamaksuihin?