Gulf Stream Riders
yllä olevassa kuvassa on luminen jyrsijä. Kaikki kuvat ottanut kirjailija Chris Paparo.
joka kesä eksoottiset trooppiset kalat pääsevät Koillismaan viikoittaisiin kalastusraportteihin. Osa saaliista on pieniä ”akvaariokaloja”, kun taas osa on riistakaloja, joita etelänkalastajat pitävät itsestään selvinä. Golfvirran ansiosta näemme näyttäviä saaliita, joiden kokeminen vaatisi yleensä pitkiä matkoja.
Golfvirta on voimakas ”joki”, joka virtaa pohjoiseen pitkin Floridan itärannikkoa, kääntyy koilliseen carolinasin rannikolta ja jatkaa Long Islandin ja Cape Codin (noin 100 Mailia offshore) ohi ennen kuin se suuntaa Atlantin valtameren yli. Sen kuljettamilla lämpimillä trooppisilla vesillä on suuri vaikutus Koillismaan – ja myös Euroopan-säämalleihin. Kaltaiselleni kalastajalle Golfvirta on vielä tärkeämmässä roolissa. Se kuljettaa monenlaisia trooppisia organismeja helpon matkan päässä minun ongivapa tai keräysverkon.
nämä trooppiset vierailijat saapuvat kahdella tavalla: omalla voimallaan tai täysin virtausten armoilla. Ne, jotka uivat täällä yksin, tekevät sen yleensä aikuisina seuraten Golfvirran lämpimiä vesiä etsiessään ruokaa. Yleisin näistä kaloista on harmaahaukka. Heinäkuun alussa avomerellä kalastavat kalastajat kohtaavat näiden kalojen kouluja, jotka etsivät suojaa laikkujen alta. Siirtyessään rannikolle ne asettuvat asumaan poijuketjujen, laitureiden ja hylkyjen varsille.
myös köynnöskrassi -, Härkäpää -, karheapyrstö-ja perhosrauskuja tavataan yleisesti kesäkuukausina, ja ne voivat kasvaa melko suuriksi. Muutama vuosi sitten sain tylypyrstökirvisen tutkiessani troolia metrin syvyydessä Shinnecock Bayssa. Keihäsrausku oli lähes metrin levyinen ja kolme metriä pitkä. (Nämä rauskut ovat yleensä salaperäisiä kaloja, jotka kelaavat onkijoiden keloja liottaen bunkkerinpaloja juovabassille.)
muita trooppisia lajeja, joita olen nähnyt tai nähnyt kuvia luotettavista lähteistä, ovat tarpon jopa 5 jalkaa Peconic Bayn sisällä, 4 jalkaa pitkä barracuda Montauk Pointissa, 70 kiloa painava cubera snapper Point Judithin edustalla ja purjekala Cape Codin kanaalissa. Nämä kalat sekä rauskut, triggerkalat ja muut trooppiset lajit lähtevät alueeltaan, kun veden lämpötila alkaa laskea syksyllä.
toisella koillisen trooppisten vierailijoiden ryhmällä ei ole sanavaltaa matkaansa. Ne saapuvat Golfvirtaa pitkin, mutta eivät ui tänne omin voimin, vaan ne kulkeutuvat virran mukana. Monien merieliöiden kutu koostuu siitä, että ne päästävät munia ja siittiöitä veteen ja jättävät sen sattuman varaan, että ne yhdistyvät hedelmöittyneeksi munasoluksi. Hedelmöittynyt munasolu kehittyy toukaksi ja on virtausten armoilla, kunnes se metamorfoituu ja asettuu poikasena. Toukkavaihe voi kestää useita kuukausia, joskaan se ei ole yhtä yleinen kuin täpläfiinit, foureye, banded, ja riutta butterflykala voivat myös olla mukana.
koillisosan tummissa vesissä tavataan monia muitakin riuttalajeja. Niitä ovat enkelikala (sininen, ranskalainen, harmaa), neitokala (kaksivärinen, coco, beaugregory), surgeonfish (ocean surgeon, doctorfish, blue tang), filefish (planehead, oranssi, Scamp, punainen, musta, snowy), snapper (harmaa, lampaanliha), goatfish (kääpiö, punainen), lehmäkala, trunkfish, squirelfish, lyhyt suuret silmät, lasi silmä snappers, blue-spotted kornettikala, piparminttukatkarapu, ruskokatkarapu ja shamefaced ja tänä aikana merivirrat saattavat kuljettaa sen kauas siitä, missä se alun perin hedelmöittyi. Osa näistä toukkaeliöistä poimitaan Golfvirrasta ja kulkeutuu joka kesä kohti pohjoista.
kaikista toukkakilpikonnista täplävoikala on yksi runsaslukuisimmista. Muistan päiviä, jolloin 25-metrisen minnow – Nuotan vetäminen 50 metrin matkalla neljän metrin syvyydessä tuotti reilusti yli 100-senttisiä ja neljänneskokoisia perhokaloja. Vaikka se ei ole yhtä yleinen kuin täpläverhoset, myös foureye, banded ja riutta butterflykala voivat olla mukana.
koillisosan tummissa vesissä tavataan monia muitakin riuttalajeja. Niitä ovat enkelikala (sininen, ranskalainen, harmaa), neitokala (kaksivärinen, coco, beaugregory), surgeonfish (ocean surgeon, doctorfish, blue tang), filefish (planehead, oranssi, Scamp, punainen, musta, snowy), snapper (harmaa, lampaan), goatfish (kääpiö, punainen), lehmäkala, trunkfish, squirelfish, lyhyt suuret silmät, lasi silmä snappers, sininen Täplikäs cornetfish, piparminttu katkarapu, ruskea katkarapu, ja shamefaced rapuja, monien muiden.
ja, ei vain ”akvaarion” kalat / selkärangattomat ratsastavat Golfvirralla koilliseen. Myös monet jack-lajit, joista osa on erittäin haluttuja onkijoita, lähtevät mukaan ratsastamaan. Crevalle jacks, horse-eye jacks, yellow jacks, permit, pompano, African pompano, banded rudderkala, blue runner, moonfish, ja lookdowns voidaan kaikki yleisesti löytyy kesällä ja syksyllä kuukautta. Useimmat näistä kaloista ovat helposti tunnistettavissa aikuisiksi, mutta nuorina vuoden kaloina niiden tunnistaminen voi olla melko vaikeaa. Neljänneskokoisella afrikanpropanolla on monia 8-10 sentin pituisia viiruja selkä-ja vatsaeviä. Aikuiset crevallejäkit ovat tavallisesti hopeanvärisiä, mutta vain muutaman sentin pituisina ne ovat keltaisia ja niissä on paljon pieniä tankoja.
Mitä kaikille näille kulkureille tapahtuu, kun veden lämpötila alkaa laskea? Kotoperäisellä levinneisyysalueellaan ne kalat/selkärangattomat, joilla on yhteys koralli-riuttoihin (perhoskala, surgeonfish, angelfish, jne.) vaeltavat tyypillisesti pystysuunnassa vuodenaikojen vaihtuessa,mutta eivät yleensä suuria matkoja. Kun paikalliset vedet alkavat viiletä, näillä kaloilla ei ole kykyä tai vaistoa lähteä, ja ne menehtyvät talven alkaessa. Toisaalta avoveden lajit (eli jätkät) viettävät koko elämänsä matkustaen pitkiä matkoja ja sitten kouliintuvat ja lähtevät ennen talven tuloa.
aiemmin oletin aina, että seutukalat menehtyivät muiden riuttakalojen/selkärangattomien mukana. Jotkut kuitenkin uskovat, etteivät ne sittenkään ehkä taivu kylmyyteen. Sukeltaessani lokakuussa syvänteiden kallioseinämiä pitkin havaitsin suuria määriä jopa 8-senttisiä ryhmäläisiä, jotka eivät olleet näillä alueilla aiemmin kesällä. On mahdollista, että nämä Mustanmeren ahvenille läheistä sukua olevat kalat lähtevät Lahdesta ennen talven tuloa. Lisäksi aikuisia lumimyrskyjä on löydetty yli 1000 metrin syvyyksistä, joissa veden lämpötila on aina kylmä.
vesiemme trooppisten eliöiden monimuotoisuus voi vaihdella suuresti vuodesta toiseen. Muun muassa populaation runsauden vaihtelut, kutujen ajoitus ja ennen kaikkea Golfvirran virtaus vaikuttavat siihen, mitä kaloja alueellemme kulkeutuu. Yhtenä kesänä näemme runsaslukuisen tietyn lajin, ja seuraavana vuonna ne ovat poissa. Noin kolmenkymmenen kalankeräysvuoteni aikana Vuodet 2016 ja 2017 olivat tilastojeni mukaan ylivoimaisesti huonoimmat. Noina kahtena kesänä vallitseva kesätuuli puhalsi lounaasta. Tämä työnsi rannikkovettä rannoillemme, ja rannikolle tuotiin hyvin vähän, jos lainkaan, trooppisia harhailijoita. Parhaat vuodet ovat aina niitä, kun tuulet puhaltavat etelästä/kaakosta. Tämä tuulikuvio työntää pyörteitä, jotka ovat erkaantuneet Golfvirran päävirtauksesta rannikolle, mukanaan trooppisten ajelehtijoiden aaltoja.
