Glaciologist
Sarah Boon
se oli hänen kolmannen vuoden maantieteen perustutkinto, joka sytytti Sarah Boonin rakkauden jäätiköihin. ”Ulkona oleminen, näiden jäätikkömaisemien näkeminen ja jäätiköiden ja jäätikön sulamisvesien tunteminen työstävät maisemaa…ja se kaikki liittyy ilmastoon. Täällä tapahtuu mielenkiintoisia juttuja.”Vuosikymmenen yliopisto-opiskelun jälkeen Sarah työskentelee Victorian yliopiston maantieteen laitoksella. Hän selittää edelleen kenttätyötään ystävilleen ja perheelleen ”telttailuna ja tutkimustyön tekemisenä siinä sivussa.”
kesäisin Saaran voi tavata asumassa eräissä arktisen alueen ja Pohjois-EKR: n syrjäisimmissä paikoissa.siellä hän viettää jopa neljä kuukautta leiriytyen jäätiköillä tehden meteorologisia, hydrologisia ja jäätikkömittauksia. ”Jäätiköt ovat ilmaston ilmapuntareita – – ne kertovat sekä menneestä että nykyisestä ilmastosta monin eri tavoin.”Yksi hänen työnsä mielenkiintoisimmista osista on jäätiköiden ”lukeminen”, tapahtuipa se sitten tutkimalla jääydinnäytteitä tai jäätiköiden kerrostamia moreeneja (suuria määriä kiveä).
Saaran mukaan nämä ovat mittareita siitä, miten ilmastomme toimii. Jääskeläisen tulevaisuutta ei kuitenkaan useinkaan ole yhtä helppo lukea. Saaran mukaan alan suurin epäkohta on työpaikkojen puute. Jääkauden tutkimusala on hyvin erityinen, ja työpaikat rajoittuvat usein liittohallitukseen tai yliopistoihin. ”Et voi vain mennä ulos ja sanoa ”Hei, olen jäätikköasiantuntija, voinko antaa ansioluetteloni?'”Mutta alan rajat eivät saa Sarahia luopumaan. ”En ole vain jäätikkötieteilijä–olen oppinut tällä polulla niin paljon taitoja, että voisin tehdä jotain muuta, mitä ei välttämättä tarvitse olla jäätikkötieteessä.”Mutta Saara on tyytyväinen, että hän tarttui tilaisuuteen ja ryhtyi jäätikkötieteilijäksi. Se, mitä monet ihmiset näkevät suurina jääpaloina, ”inspiroi” häntä—siksi hän nauttii edelleen työstään.