Elisabet, Marian serkku – Raamattunainen
Marian vierailu Annen luona, Giotto
Elisabetin Laulut & Maria
kaksi raskaana olevaa naista tapasivat, ja sillä hetkellä Elisabet syntymätön vauva reagoi liikuttamalla ja potkimalla yllättäen kohdussaan.
kaksikymmentäkahdeksan viikkoa, naisen toisen raskauskolmanneksen päättymistä, on normaali aika odottaa syntymättömän lapsen potkaisevan kohtuun, ja tämä saattoi hyvinkin olla ensimmäinen kerta, kun Elisabetin syntymätön vauva liikkui – jännittävä hetki kenelle tahansa äidille.
hän otti tämän äkillisen liikkeen, juuri tällä hetkellä, merkiksi.
läpitunkevan hengellisen selkeyden hetkellä Elisabet ymmärsi, että odotetun Messiaan äiti kävi hänen luonaan. Hän lausui siunauksen nuoremmalle naiselle:
” Blessed are you among women, and blessed is the fruit of your kohtu. Ja miksi minulle on käynyt näin, että Herrani äiti tulee minun tyköni? Sillä heti kun minä kuulin sinun tervehdyksesi äänen, hypähti lapsi minun kohdussani ilosta. Ja autuas se, joka uskoi, että se, mitä Herra hänelle puhui, täyttyisi.”
Maria vastasi Magnificat – nimisen laulun sanoilla.
tutkijat sanovat nyt varauksetta, että kyseessä oli varhaiskristittyjen liturgioissaan laulama virsi, mikä viittaa siihen, että sen sävellysajankohta on saattanut olla myöhäisempi kuin kahden äidin kohtaamishetki.
ne antavat myös ymmärtää, että lukutaidottomalla galilealaisella maalaistytöllä ei olisi ollut kykyä säveltää tällaista virttä.
säveltikö Maria todella Magnificatin?
Maria ja Elisabet, kirjoittanut Robert Anning Bell. Huomaa enkeli hiljaa katselemassa esiripun takaa
, mutta ei ole mitään syytä ajatella, etteikö Maria olisi kyennyt säveltämään sitä itse. Magnificat perustuu läheisesti Hannan lauluun 2. Samuelin kirjan 2: 1-10: ssä, ja Marian on täytynyt tuntea tämä laulu hyvin.
- hän olisi varmasti osannut Hannan laulun ulkoa, sillä naisilla oli tuohon aikaan rikas suullinen perinne, kaikki se opetettiin ulkoa, ja
- hän olisi pitänyt Hannan laulua sopivana, koska Elisabetin raskaus niin myöhäisellä iällä peilasi Hannan raskautta.
juutalaisten kirjoitusten kohtien sovittaminen ajankohtaisiin tilanteisiin oli tuttu osa suullista perinnettä,ja Maria ja hänen naispuoliset sukulaisensa olisivat tunteneet tämän tekniikan.
totta, on olemassa joitakin todisteita siitä, että se sovitettiin matkan varrella ennen kuin Luukas käänsi sen kreikaksi, mutta varmasti Maria on tämän loisteliaan laulun lähde.
Elisabet synnyttää Juhanan
tekstistä ei selviä, saiko Elisabet nuoren sukulaisnaisensa apua synnyttäessään lapsensa. Tervejärkisyys ja ajan kuluminen viittaisivat siihen. Elisabetin ympärillä olisi varmasti ollut rakastavia, huolestuneita sukulaisia ja ystäviä, varsinkin kun hänen korkean ikänsä on täytynyt tehdä syntymästä vaikeaa.
huomaa: entisaikoina naiset kyyristyivät maahan koverretun kuopan yli ja seisoivat kummallekin sivulle asetettujen tiilien tai kivien päällä. He synnyttivät kyykyssä, ja sukulaiset ja ystävät tukivat heitä vuorotellen kainalossaan. Roomalaisessa maailmassa oli erityisiä synnytystuoleja, joissa oli U: n muotoinen reikä istuimessa ja tuki jaloille ja selälle, mutta emme voi mitenkään tietää, oliko tämä uusin lääketieteellinen tekniikka saavuttanut roomalaisaikaisen Jerusalemin. Synnytys muinoin
vierailu, Domenico Ghirlandaio
Elisabetilla on poika Johannes
Luukas 1:67-80
Elisabetilla oli poika, ja kaikki hänen ystävänsä ja sukulaisensa olivat ikionnellinen hänen puolestaan. Hän näyttää toipuneen hyvin itse synnytyksestä, koska kahdeksan päivää sen jälkeen hän oli jalkeilla ja valmiina osallistumaan poikansa ympärileikkaukseen.
vauva nimettiin yleensä hänen ympärileikkauspäivänään, ja tuohon aikaan yleinen tapa oli nimetä ensimmäinen poika isoisänsä mukaan.
iäkäs nainen, jolla oli uusi vauva – kuten Elisabetilla
tässä tapauksessa Elisabetin suurperhe näytti kuitenkin päättäneen, että vauvaa kutsuttaisiin sakariaksi hänen sairaan isänsä mukaan.
mutta Elisabet astui esiin ja kiisti ne reippaasti. Hänen poikansa nimeksi piti tulla’ John’, hän sanoi.
kaikki olivat hänen kanssaan eri mieltä ja huomauttivat, ettei ”John” – nimelle ollut sukutaustaa, mutta Elisabet piti pintansa.
hän vaati niin kiivaasti, että raivostuneena perheenjäsenet kääntyivät Sakarjan puoleen saadakseen tukea. Koska hän ei osannut puhua, hän pyysi kirjoitustaulua – pientä puulaattaa, jossa oli vahapinta. Kynällä hän raapusti yhden lauseen:’hänen nimensä on Johannes’.
Sakarias puhuu
heti sivustakatsojien hämmästykseksi hän sai puheensa ja kuulonsa takaisin käyttöönsä. Ei enää skeptikko, hänen ensimmäiset sanansa olivat Jumalan ylistykseksi. Hänen äänensä vaiensi puheliaimmatkin naapurit.
a modern take on the meeting between Elizabeth and Mary of Nasaretilainen. Dennis Creffieldin
vierailua he kunnioittivat eivätkä vähääkään säikähtäneet sitä, mitä he todistivat.
kuten naapurit kaikkialla, he eivät malttaneet odottaa pääsevänsä kertomaan tapahtuneesta ja keskustelemaan sen merkityksestä. Elisabetin ja Sakarjan poika on varmasti määrätty suuruuteen – ’Jumalan käsi oli hänen kanssaan’, ja hän olisi erilainen ja ainutlaatuinen.
nyt nimi ”Johannes” tuntui sopivalta, sillä ilman sukutaustaa se antoi hänelle oman identiteetin, jolla ei ollut mitään tekemistä menneisyyden kanssa.
heidän olettamuksensa sementoitui Sakarjan nyt lausumiin sanoihin. Hän sanoi, että tämä pieni lapsi olisi jonakin päivänä korkeimman profeetta, joka valmistaisi tietä Messiaalle.
tämä kohtaus on viimeinen, jonka näemme Elisabetista. Sen ajan mittapuulla hän oli jo iäkäs, eikä hän välttämättä elänyt nähdäkseen poikansa kasvavan mieheksi.
mitä tapahtui Elisabetin pojalle Johannekselle?
on usein esitetty, että Johannes, jonka kuvaillaan asuneen erämaassa (Luuk.1:80), olisi saattanut olla Essealaisten jäsen Qumranissa. Tämän ryhmän tiedettiin adoptoivan pieniä lapsia ja huolehtivan heistä toivoen, että heistä tulisi yhteisönsä pysyviä jäseniä.
jos Elisabet ja Sakarja olivat molemmat iäkkäitä ja kuolivat pian Johanneksen syntymän jälkeen, Essealaiset saattoivat tehdä juuri näin Johanneksen hyväksi.
jos näin oli, he joutuivat pettymään, sillä Johannes karkasi takomaan omaa palvelustaan autiomaassa valmistaen Herran tietä.
Elisabet tervehtii serkkuaan Mariaa, maalaus herttua de Berryn tuntien kirjasta
Nimet Elisabetin tarinassa
Elisabet on Eli-sheba. Se tarkoittaa ’Jumalan lupausta’tai’ Jumalani on antelias’.
Maria tarkoittaa ”viisasta naista” tai ”rouvaa”. Se on kreikkalainen muoto heprealaisesta sanasta Mirjam tai Mariamme, ja se oli Jeesuksen aikaan suosituin naisen nimi.
Johannes tarkoittaa ’Jumala on ollut armollinen’.
Sakarja tarkoittaa ’Jumala on muistanut’.
Elisabetin kertomuksen pääajatukset
- evankeliuminkirjoittaja Luukas käytti Elisabetin kertomusta pohjustamaan Jeesuksen syntymää. Molemmat tarinat on Annunciation enkeli ja lauluja, jotka ylistävät Jumalaa, esim Magnificat.
- Vanhassa testamentissa Jumalan voima osoitetaan usein naisen kautta, joka rukoilee ja synnyttää sen jälkeen, kun kaikki muut ovat luopuneet toivosta.
- Elisabet merkitsi poikansa erilaiseksi, kun hän vaati itselleen ei-sukunimeä. Tämä ja hänen miehensä Sakarjan äkillinen sairastuminen ja toipuminen hämmentivät Elisabetin naapureita, mutta hän pysyi lujana epäilevää yhteisöä vastaan.
- Jumalan innoittamana hän tiesi Johnin olevan lapsi, jolla oli suuri kohtalo.
selostus Fr. Gil Alinsangan
lapsenkengissään Luukas, sekä lääkäri että taiteilija, käyttää diptyykiksi kutsuttua tyyliä, jossa kaksi tarinaa esitetään rinnakkain paneeleissa vertailun helpottamiseksi.
hänen evankeliumissaan asetetaan vastakkain kaksi syntymäkertomusta: Johannes Kastajan ja Jeesuksen. Nopea silmäys Luukkaan evankeliumin kahteen ensimmäiseen lukuun paljastaa rinnakkaisia kertomuksia Marian ilmestyksestä, syntymästä, ympärileikkauksesta ja nimeämisestä, syntymän todistajista ja kasvusta.
Luukkaan evankeliumin Vierailutarina on siinä mielessä ainutlaatuinen, ettei sitä esitetä diptyykissä. Luke rikkoo kaavan.
keskityttyään rinnakkaisiin tapahtumiin niiden kehittyessä erillisinä kohtauksina Luukas kokoaa nyt tärkeimmät hahmot yhteen asetelmaan
- meillä Maria tapaa Elisabetin (ja Sakarjan)
- , mutta vielä tärkeämpää on, että päähenkilöt — Jeesus ja Johannes – kohtaavat jo molempien ollessa vielä kohdussa.
tämän päivän evankeliumissa alleviivataan ilon henkeä, joka pyyhkäisee ilmakehän läpi kuin kaivattu joulukuun tuulahdus kuumana päivänä Australiassa. Herra on tullut. Tämä Herra tulee nyt syntymättömän vauvan persoonassa.; Niinpä Elisabet tuntee olevansa etuoikeutettu, kun Maria, ’Herrani äiti’, vierailee hänen luonaan.
Johannes Kastajakin loikkii ilosta. Luukas käyttää tätä samaa kuvaa kirjoittaessaan suusbenin ilosta eli ”yljän ystävästä”, kun hän kuulee yljän äänen (Joh.3:29).
muinaisessa maailmassa suuren hallitsijan tulo toi kansalle riemua. Rooma julisti mahtipontisesti Syyskuun 23. Päivän, keisari Augustuksen syntymäpäivän, ”Jumalan syntymäpäivä merkitsi hyvän uutisen alkua maailmalle”.
Luukas kiistää tämän propagandan sanomalla, että Jeesuksen tuleminen on todellinen hyvä uutinen ja todellisen ioy: n syy. Kastaja tuntee sen ollessaan vielä kohdussa. Herald angel ilmoittaa sen sinä yönä, kun Jeesus syntyy.