• Articles
• admin

kysymys, joka piinaa edelleen länsirannikon faneja – kumman Chris Juddin valitsemme muistamaan? Dynaaminen, Brownlow ’ n mitalisuosikki kapteeni ja keskikentän kantava voima? Tai palkkasoturi, joka vaati Carltonilta suuria summia, kun Kerho tarvitsi häntä eniten?

West Coast ura

jälkeen tähtien junior uran, jossa hän kapteenina Vic Metro alle 18S, Judd oli mainostettu potentiaalisena numero 1 pick 2001 luonnos, mutta huolia hänen historia olkapää ongelmia näki sekä Hawthorn ja St Kilda pass häntä, ja West Coast olivat iloisia valita hänet prioriteetti valinta he olivat saaneet jälkeen kamala 2001 kausi.

kun otetaan huomioon numero 3 hyppääjä, joka oli ollut vapaana Chris Mainwaringin jäätyä eläkkeelle kaksi vuotta aiemmin, Judd joutui ansaitsemaan valinnan WAFL: n kautta. Tämä prosessi kesti vain viikon, Judd potkiminen neljä maalia best-afield näyttö East Perth hänen yksi ja ainoa WAFL ulkonäkö ennen annetaan hänen vanhempi debyytti seuraavalla viikolla. Hän oli loistava alku hänen AFL uransa, on ehdolla Rising Star jälkeen hänen ensimmäinen peli ja viimeistely kolmas Club Champion award takana muiden keskikenttäpelaaja Ben Cousins ja Daniel Kerr, jonka kanssa hän menisi muodostavat yhden suurimmista keskikenttä yhdistelmiä kaikkien aikojen.

toisen vuoden Bluesia vastaan Judd pelasi jokaisen ottelun vuonna 2003, sijoittuen toiseksi Cousinsin takana parhaassa ja oikeudenmukaisimmassa ja alkoi rakentaa mainettaan otteluparin voittajana. Lopullinen keskikenttäpelaaja, iso täyteläinen ja pystyy pelaamaan sisällä ja ulkona sekä vaikuttavat tulostaululla, Judd leimasi itsensä kansallisella näyttämöllä purkamalla hallitseva premiers Brisbane kotikentällä, potkiminen viisi maalia ikimuistoinen ensimmäisellä puoliajalla.

Eaglesin johtoryhmään vuonna 2004 valittu Judd nousi vielä suurempiin korkeuksiin, keskimäärin 22: een (suurin osa kiistelty) ja yhden maalin peliin. Pian 21-vuotissyntymäpäivänsä jälkeen hänet kruunattiin vuoden 2004 Brownlow-mitalin voittajaksi. Hän voitti myös Club Champion award-palkinnon ja All-Australian valinta, molemmat ensimmäistä kertaa.

vaikka Judd ei ollut aivan sillä tasolla, oli hänellä toinen erinomainen kausi 2005. Hän jäi vain yksi peli (läpi keskeyttämisen jälkeen silmiinpistävää ärsyttävä Saints tagger Steven Baker) ja arvioitiin paras kentällä Grand Final, tulossa yksi vain kourallinen pelaajia voittaa Norm Smith mitali häviävän puolella.

vuoden 2006 alussa Cousins riisuttiin kapteenistosta paljon julkisuutta saaneen viinabussitapauksensa jälkeen, ja Judd otti roolin jokseenkin vastahakoisesti. Syyt hänen vastahakoisuuteensa eivät olleet täysin selvät, sillä Judd jatkoi normaalilla eliittitasollaan voittaen toiseksi parhaan ja oikeudenmukaisimman voittonsa ja sijoittuen neljänneksi (yksi ääni joukkuetoveri Kerrin takana) Brownlow ’ n mitalissa, sekä tullen valituksi All-Australian puolella. Judd oli jälleen parhaimmillaan Grand Final day 28 koskettaa ja tavoite, ja tuli toinen West Coast kapteeni pitää premiership trophy korkealla, sopivasti rinnalla ensimmäinen kapteeni John Worsfold, joka sitten siirtyi syrjään, jotta Cousins jakaa hetken Judd.

valitettavasti Judd kamppaili suurimman osan vuodesta 2007 sitkeän nivusvamman kanssa, jonka vuoksi hän joutui jättämään pelejä väliin. Varsinkin toisella puoliajalla Judd oli joko tyypillisesti valmentajan kopissa otteluiden aikana tai hoiperteli eteenpäin viivan tuntumassa. Hän pelasi karsintojen finaalitappiossa Port Adelaidea vastaan, mutta luultavasti ei olisi pitänyt, ja suljettiin pois välierästä, joka päättyi sydäntäsärkevään jatkoaikatappioon Collingwoodille.

massiivisten julkisten spekulaatioiden keskellä Judd ilmoitti pian Harakka-ottelun jälkeen, ettei allekirjoita uutta sopimusta vaan suuntaa takaisin Victoriaan. Jälkeen hyvin julkinen prosessi, jossa hän ”haastatteli” mahdollisille Melbourne-pohjainen seurat kuten voimanpesä Collingwood ja Essendon ja hänen lapsuuden suosikki Melbourne, Judd nimitti Carlton hänen club of choice. Kauppa tehtiin kohtuullisen nopeasti huolimatta West Coast ilmoitti haluavansa saada Carltonin numeron 1 valinta ja Carlton ilmoitti kieltävänsä, että valinta oli kielletty. Lopulta, West Coast sai pick 3 sekä toisen kierroksen pick ja lupaava nuori eteenpäin Josh Kennedy, kohtuullinen tuotto, vaikka luultavasti ole heijastava Judd seisoo kiistatta paras pelaaja liigassa.

Carltonin ura

kapteenius huomioiden Judd voitti kolmella ensimmäisellä kaudellaan seurassa Bluesin parhaan ja oikeudenmukaisimman palkinnon, vuonna 2010 hän lisäsi toisen Brownlow’ n vuoden 2004 mitaliinsa. Hänet nimettiin myös neljänä peräkkäisenä vuonna All-Australian joukkueeseen, muun muassa kapteeniksi vuonna 2008.

ennen kauden 2013 alkua Judd luovutti kapteeniuden keskikenttämies Marc Murphylle. Judd lopetti uransa kesken kauden 2015 kärsittyään ETURISTISIDEVAMMASTA ja viimeisteli Carlton-uransa 145 ottelussa ja 90 maalissa.

tilastot

nivus	Gm	G	B	K	M	D	T	Cl	WAFL	GM	G	B	K	M	H	D
2002	22	21	12	222	48	109	331	63	59	EP	1	4
2003	23	29	15	268	52	150	418	74	120		0
2004	23	24	15	330	51	171	501	89	129		0
2005	24	15	24	336	77	200	536	79	126		0
2006	23	29	20	332	61	263	595	112	142		0
2007	19	20	14	240	37	197	437	60	95		0
Voit	134	138	100	1728	326	1090	2818	477	671
Avg		1.0		12.9	2.4	8.1	21.0	3.6	5.0

linkit

http://afltables.com/afl/stats/players/C/Chris_Judd.html

http://en.wikipedia.org/wiki/Chris_Judd

http://www.wafl.com.au/players/view/902

2006 Valioliigajoukkue

B: Adam Selwood, Darren Glass, David Wirrpanda
HB: Brett Jones, Adam Hunter, Beau Waters
C: Michael Braun, Ben Cousins, Andrew Embley
HF: Daniel Chick, Ashley Hansen, Tyson Stenglein
F: Chad Fletcher, Quinten Lynch, Rowan Jones
Foll: Dean Cox, Chris Judd (c), Daniel Kerr
Int: Steve Armstrong, Drew Banfield, Sam Butler, Mark Seaby
Coach John Worsfold

seuran kapteenit

1987-1988: Glendinning; 1989: Rance; 1990: Malaxos; 1991-1998: Worsfold; 1999-2000: McKenna; 2001: Kemp/Cousins; 2002-2005: Cousins; 2006-2007: Judd; 2008-2014: Glass; 2015-2019: Hurn; 2020-pres: Shuey
AFLW: 2020-Pres: Swanson

John Worsfold-mitalistit

1987: Malaxos; 1988: Worsfold; 1989: McKenna; 1990: Lewis; 1991: Turley; 1992: Kemp; 1993: Jakovich/Pyke;
1994: Jakovich; 1995: Jakovich; 1996: Banfield; 1997: Pe.Matera; 1998: McIntosh; 1999: McKenna; 2000: Jakovich;
2001: Cousins; 2002: Cousins; 2003: Cousins; 2004: Judd; 2005: Cousins; 2006: Judd; 2007: Glass; 2008: Cox;
2009: Glass; 2010: LeCras; 2011: Glass; 2012: S. Selwood; 2013: Priddis; 2014: Mackenzie; 2015: Gaff;
2016: Shuey; 2017: Yeo; 2018: Yeo; 2019: Shuey; 2020: Naitanui; 2021: Naitanui
AFLW Club Champion: 2020: Hooker; 2021: Lewis

vuoden tulokas/emerging talent-voittajat

1987: Mainwaring; 1988: McKenna; 1989: Sumich; 1990: Kemp; 1991: Jakovich; 1992: Clape; 1993: Banfield; 1994: Bond
1995: Gehrig; 1996: Donnellly; 1997: Wooden; 1998: Read; 1999: Bellotti; 2000: Glass; 2001: Kerr; 2002: Judd;
2003: Sampi; 2004: Seaby; 2005: Hansen; 2006: Graham; 2007: Priddis; 2008: McKinley; 2009: Masten; 2010: Naitanui;
2011: Shuey; 2012: J. Brennan; 2013: Lycett; 2014: McGovern; 2015: Sheed; 2016: Barrass; 2017: Duggan;
2018: Rioli; 2019 Allen; 2020 Rotham; 2021 H. Edwards
AFLW Best First Year Player: 2020: Cameron; 2021: Lewis