1
kasviöljypohjaisten biopolttoaineiden käyttö on noussut viime vuosina räjähdysmäisesti, koska niitä pidetään ”vihreämpänä” korvikkeena fossiilisille polttoaineille. Vaikka niiden kestävyys kyseenalaistetaan yhä enemmän, kysyntä kasvaa edelleen, ja tämä on vauhdittanut öljypalmun viljelyä tropiikissa, erityisesti Indonesiassa. Kasvihuonekaasupäästöt ovat tärkeitä, koska niillä on kauaskantoisia ympäristövaikutuksia, kuten ilmastonmuutos. Euroopan unioni (EU) määritteli uusiutuvaa energiaa koskevassa Direktiivissään biopolttoaineiden kasvihuonekaasupäästöjen vähimmäisvaatimukset: palmuöljybiodieselin koko elinkaaren on osoitettava vähintään 60 prosentin kasvihuonekaasupäästösäästöjä fossiilisiin polttoaineisiin verrattuna. Tässä tutkimuksessa saksalais-indonesialaisen tutkimuskeskuksen ”Ecological and Socio-Economic Functions of Tropical Lowland Rainforest Transformation Systems (EFForTS)” tutkijat analysoivat palmuöljybiodieselin koko elinkaaren. Tutkijat käyttivät kenttäpohjaisia kasvihuonekaasuvirtojen mittauksia öljypalmun viljelyn eri vaiheissa Jambin provinssissa Indonesiassa.
” kypsät öljypalmut keräävät suuria HIILIDIOKSIDIMÄÄRIÄ, mutta metsien raivaamisesta aiheutuu vakavia seurauksia ympäristölle. Itse asiassa metsien Hakkuiden aiheuttamat hiilipäästöt kasviöljypalmuille kompensoituvat vain osittain tulevaisuuden hiilidioksidin talteenotolla”, sanoo johtava kirjoittaja Ana Meijide Göttingenin yliopiston Agronomiaryhmästä. Tutkimus osoitti, että palmujen ensikiertokierrosta peräisin oleva palmuöljyn biodiesel tuottaa 98 prosenttia enemmän päästöjä kuin fossiilinen polttoaine. ”Biodieselin negatiivinen vaikutus kasvihuonekaasuihin vähenee, kun palmuöljyä tulee toisen sukupolven öljypalmuviljelmiltä”, sanoo Göttingenin yliopiston Bioclimatologian ryhmän vanhempi kirjoittaja, professori Alexander Knohl. Vain kakkoskiertoviljelmien palmuöljybiodieselillä päästään EU-direktiivin edellyttämiin kasvihuonekaasupäästösäästöihin.
näiden havaintojen perusteella tutkijat testasivat vaihtoehtoisia skenaarioita, jotka voisivat johtaa suurempiin kasvihuonekaasusäästöihin nykyisiin malleihin verrattuna. ”Pidemmät vuorottelujaksot, kuten istutusjakson pidentäminen 30 tai jopa 40 vuoteen verrattuna tavanomaiseen 25 vuoteen, tai aikaisemmat tuotetut lajikkeet vaikuttavat merkittävästi kasvihuonekaasupäästöihin-molemmat skenaariot ovat toteutettavissa ja suhteellisen helppoja toteuttaa”, Meijide lisää. ”Tämä tutkimus korostaa sitä, kuinka tärkeää on, että viljelytavat ja hallituksen politiikka ehkäisevät metsien hävikkiä ja edistävät pidempiä kiertokulkuja.”